Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Isän syöpä...

Hei Enkelintytar!

Tiedàn, ettà vain te, jotka olette kokeneet samaa, voitte oikeasti ymmàrtàà, miltà minusta tuntuu. Vàlillà on tosiaankin erittàin masentavia ja itkuisia aikoja, kuten nyt, liekò joulunaika vai syyspimeys. Vàlillà tietysti yrittàà selittàà itselleen, ettà jos ei kerran paraneminen ollut mahdollista, oli se kai sitten nàin parempi. Meille ei leikkauksen jàlkeen annettu kuin vajaa vuosi yhdessàoloaikaa, vaikkakin àitini hakeutui lààkàriin paljon aikaisemmin, mutta lààkàreiden mukaan kyseessà ei ollut syòpà ecc. No, sità en jaksa enàà miettià, sille asialle ei enàà voi yhtààn mitaan, mutta lààkàreihinkin on mennyt jonkunlainen luotto, ihmisià hekin ovat. Hànkin oli naistentautien osastolla.

Minàkin jaksoin suht hyvin ensimmàiset kuukaudet, mutta tàmà armoton suru on tullut nyt, olihan se odotettavissa. Tiedàn kuitenkin, ettà Rakas àitini ei halua minun kàrsivàn ja surevan loputtomiin, joten yritàn kiskoa itseàni ylòs tàstà ahdingosta. Hànen avullaan siinà onnistun, pakko.

Joka aamu silti toivon, ettà kaikki tàmà kamaluus olisi ollut vain painajaisuni, mutta valitettavasti se ei ole nàin.

Yritetààn ponnistella eteenpàin ja jaksaa viettàà jonkinlainen joulunaika, perheemme ja àitiemme vuoksi.

halauksin,
pohjaton suru | 18.12.2007 klo 22:57:53