Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Isän syöpä...

Niin kuin monessa muussakin perheessä, meidänkin perheessämme joulu on ollut odotettu juhla. Äitini oli aina se, joka toi joulumielen kaikille, hän itse niin rakasti joulun tunnelmaa. Tämä joulu on ensimmäinen ilman äitiä. Hän menehtyi 7 kk sitten.

Äitini viimeiset kuukaudet, viikot, päivät ja tunnit ovat mielessäni kuin eilinen. Tiedän, miltä tuntuu vain odottaa ja odottaa. Odottaa asiaa, jolle kukaan ei voi mitään. Se on lohdutonta ja tuskallista. Minäkään en viimeisinä viikkoina tiennyt, mitä äitini tunsi ja ymmärsi, en tiennyt nukkuiko hän vai ei. En tiennyt, ymmärsikö hän, mitä oli tapahtumassa.

Hänen vaatteissaan on yhä se ihana äidin tuoksu, se, joka saa kyyneleeni vierimään pitkin poskiani lohduttomasti yhä uudelleen ja uudelleen. Tuoksu tuo mieleeni kaiken sen minulle niin rakkaan ja kallisarvoisen, jonka olen iäksi menettänyt. Valtava on se pohjaton kaipuu ja luopumisen tuska, jonka joutuu vääjäämättä kohtaamaan.

Miksi tätä kaikkea on niin vaikea hyväksyä tai edes ymmärtää?
Tämä on vain elämää, jota emme voi hallita, emmekä lähes aina edes ymmärtää. Niin vain tapahtuu, elämä hallitsee meitä, emmekä voi sille mitään. Totuus on, että kaikella on aikansa. Muita vastauksia emme tule tässä elämässä saamaan.
Enkelintytär | 17.12.2007 klo 22:26:54