Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Isän syöpä...
Lohdutuksen sanoina teille ystävät allaoleva runo joka joskuspulpahti omien kokemusten myötä.
Olen saattanut äitini, isäni, surrut omaa sairauttani ja nyt
pelkään rakkaan puolisoni puolesta. Olimme uudenvuoden aattona
gammakuvissa ja sitten joskus 10 päivä saamme tietää mitä tehdään vai tehdäänkö yleensä enää mitään.
Kokemuksesta tiedän, että aina ei voi enää tehdä mitään.
Äitini kuoli 52 vuotiaana haimasyöpään ja olin silloin 7 kuulla raskaana toisesta lapsestani.
Isäni kuoli keuhkosyöpään 71 vuotiaana oltuaan melko terveenä
koko elämänsä.
Itse sairastuin 56 vuotiaana rintasyöpään mutta tällähetkellä
kaikki on hyvin.
Mieheni ja minä saimme kuulla hänen syövästään 28 päivä joulukuuta. Tai tiesimme jo ennen joulua, että oli löytynyt
luustosta muutos. Ihan tarkkaan emme tiedä vielä diaknoosia,
mutta leikata ei voi. Sytöstaatti ja sädehoito ovat ne keinot
joilla asiaa voi hoitaa jos voi. Toivo elää mutta kipujen
yltyessä haluan hänen kärsimysten loppuvan.
Tiedän, että kipupumpun avulla voi pitkään olla kotihoidossa
ja kotisairaanhoito ja lääkäri käyvät tarvittaessa. Haluan hoitaa hänet kotona jos niin on tarvis. Apuvälineitä siihen saa sairaalasänkyä myöten.
Mutta vielä toivon hänelle vuosia jos ne eivät ole kivuliaita.
tipuli
KULTAHIPPU.
Kuoleman läheisyys katkaisee kahleet
murtaa suojamuurit, vapauttaa mielen.
Ottaa ja antaa, saa uuden muodon,
otetaan muistoja, annetaan muistoja.
Maistellaan hyviä hetkiä,
kuin Luojan antamia mansikoita.
Kerätään elämän kultahippuja,
että jaksetaan, kun elämä kolhii
antaa suuria raekuuroja,
tuulta ja myrskyjä.
Kultahiput, ne makeat mansikat
ovat, ne Jumalan meille antamat, voimavarat
joiden varaan voimme heittäytyä,
kun mitään muuta ei ole enää.
Kultahippu, ota kämmenellesi,
pyörittele, katsele sitä.
Se kimaltaa, tuo mukanaan muistot.
Muistot siitä, mitä oli, mitä saitte,
ja mitä vielä ehditte tehdä.
Maista mansikkaa, sen kirpakka makeus
on kuin elämän nektari.
Sitä maistoitte, sitä joitte silloin,
nyt on vain jäljellä muistot,
mansikkaa makeammat, kultaa kalliimmat.
Kiitos siitä Jumalani,
niitä ei kukaan voi minulta viedä.
19.7.2001 tipuli
- isän syöpä...mamma81
- Re: isän syöpä...helmikuu
- Re: isän syöpä...lilja
- Re: isän syöpä...mamma81
- Re: isän syöpä...helmikuu
- Re: isän syöpä...mamma81
- Re: isän syöpä...mamma81
- Re: isän syöpä...Kanelineiti
- Re: isän syöpä...mamma81
- Re: isän syöpä...mamma81
- Re: isän syöpä...mamma81
- Re: isän syöpä...Sahrami
- Re: isän syöpä...merituulia
- Re: isän syöpä...Mirosa
- Isän syöpä...-AA-
- Re: Isän syöpä...kaamos
- Re: Isän syöpä...Sanaton
- Re: Isän syöpä...Enkelintytär
- Re: Isän syöpä...Sanaton
- Re: Isän syöpä...pohjaton suru
- Re: Isän syöpä...Enkelintytär
- Re: Isän syöpä...mamma81
- Re: Isän syöpä...pohjaton suru
- Re: Isän syöpä...Enkelintytär
- Re: Isän syöpä...kaamos
- Re: Isän syöpä...tipuli
- Re: Isän syöpä...mamma81
- Re: Isän syöpä...Leelia
- Re: Isän syöpä...mamma81
- Re: Isän syöpä...mamma81
- Re: Isän syöpä...mamma81
- isä nukkui pois...mamma81
- Re: isä nukkui pois...kevätuni