Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Vuosi vaimon keuhkosyövän löytymisestä

Vaimollani löydettiin vuosi sitten ei pienisoluinen adenokarsinooma keuhkosyöpä.
Levinnyt, ei leikattavissa eikä sädehoidolla autettavissa. Ainoastaan sytostaatit käytössä.
Sytohoitoja viime vuonna useampia jaksoja - ei kuitenkaan vastetta, ainoastaan komplikaatioita. Sairaslomalla alusta asti.

Hoitojen takia ensin trombosyytit alas ja viikko sairaalassa tiputuksessa. Toisella
kerralla hemoglobiini alhaalla ja jälleen sairaalaan verta saamaan. Vuoden lopussa
vielä koitettiin Tarceva -hoidolla, joka kuitenkin keskeytettiin ilman vastetta.
Hoitojen välillä kunto melko hyvä ja eläminen suht normaalia.

Tämän vuoden alussa ilmeni sekavuutta ja puhe- sekä kirjoitushäiriöitä. Ensiavun
kautta osastolle viikoksi kortisonitiputukseen. Oli löytynyt kaksi aivometastaasia!

Sen jälkeen kortisonipillereillä kotona aivopaineen madaltaminen, jonka seurauksena
kasvoturvotusta - "kuukasvoisuutta" - ja unettomuutta, hermostuneisuutta
ja "ylikierroksilla" käyntiä.

Nyt vielä yritetään sytohoitoa (Alimta), joka toisen syklin jälkeen vienyt toimintakyvyn täysin. Haluaa vain nukkua eikä ruoka maistu. Nytkin sohvalla tuossa vieressä
jonkinlaisessa "horrostilassa".

Tiedän että näillä tosi rankoilla hoidoilla on ainakin tarkoitus viivyttää ja tuoda potilaalle
parempi elämänlaatu sairauden edetessä. Välillä vaan tuntuu, että elämänlaatu ja ihmisen
olo tehdään tosi "sairaaksi" juuri näillä toimenpiteillä.

Vuoden olen seurannut keskusteluja tällä foorumilla ja nyt tuntui oikealta hetkeltä
vihdoin avautua ja kertoa sivustaseuraajan tuntoja. Mukanahan tässä tietysti olen ja
koitan tukea ja rohkaista, mutta tuntee vain ettei pysty oikeasti auttamaan!


Sidlar | 12.2.2008 klo 20:09:32