Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lapsellani on syöpä

Re: Milloin sitä ei ole enää syöpälapsen äiti?

Lauantai-iltaa. :)

Juuri samoin ajattelen. Kun hoidoista on kulunut tarpeeksi aikaa (minunkohdallani useita kuukausia) ja on "vieroittunut" täysin sairaalaympäristöstä, tulee käytyä läpi menneitä. Ja pakkohan semmoinen vaihe elämässä on selvittää mielessään. Tietenkin elän koko ajan eteen päin (ja olen niin valtavan onnellinen lapsemme terveydestä! :) ), mutta mennyttä ei voi vain haudata taakseen.

En hirveästi pelkää sairauden uusiutumista. Pikemminkin mietin miten usean kuukauden hoidot ovat vaikuttaneet alle kaksivuotiaseen lapseemme. Ja näihin aikoihin viime vuonna olimme vielä sen sairaalaelämän keskellä. Vuoden takaiset muistot vain välillä tulvahtavat mieleen.

Luulen, ettei fionat aivan ymmärtänyt mistä kirjoitin. Ei se mitään. Hän kirjoitti: "Me pääsimme sen yli se oli siinä. Joskus olen sitä ihmetellyt että miten nopeasti sitä ihminen kuitenkin palaa arkeen ja "unohtaa" pahat jutut.
"

... näin minäkin aluksi luulin. Minulla oli hirveä kiire ja palo elää sitä tavallista arkea! Olin niin onnellinen, että kaikki oli ohi ja syöpä ei enää ikinä vaivaisi mitenkään tätä perhettä.

Toivon kovasti, että fionatin perhe on oikeasti voinut jättää kaiken taakseen.

Halusin löytää täältä kohtalotovereita ja kuulla että joku ymmärtää tämänkin puolen pitkien hoitojen seurauksista. Ystäviä, jotka sanoisivat: "Ei se mitään, jos mennyt painaa. Kyllä aika parantaa nämäkin haavat."

Ollaan kaikki ihan valtavan onnellisia lapsistamme. Ja pidetään peukkuja illan Euroviisuissa. :)
tuuli80 | 12.5.2007 klo 20:28:42