Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: pelkkää riitaa:/

Hei Piipero

Kyllähän se harmittaa miestäkin, että tuli syöpä juuri tähän aktiiviseen elämänvaiheeseen. Siinä ei oikein tiedä, miten suhtautua siihen kaikkeen. Hoitoihin, ihmisten ns. myötätuntoon ja yleensäkin elämään.

Meillä asiat otettiin aika lailla käytännöllisesti päivä kerrallaan. Ei ollut varaa suuriin tunteenpurskahduksiin, kun oli ympärillä pienet lapset (kaksi poikaa). Hiukset ajelin jo ajoissa, ja siitä mies meni sanomaan, että onpa ruma. Nimitteli tyttönimelläkin, sillä hän muisteli opiskeluaikaa, kun viimeksi olin ollut yhtä "militantissa" lookissa.

Minua hänen sanansa eivät järkyttäneet. Enhän itsekään suuremmin pitänyt siitä, että jouduin hiuksistani luopumaan, mutta ajattelin jo sitä päivää, kun uudet kasvavat tilalle. Ajattelin myös sitä, että kaapissa oli peruukki odottamassa täydellistä karvattomuutta, ja puuvillapipot virkkasin siinä sivussa illan leffaa katsoessani.

Miehen oli aika vaikea sanoa, että hänkin kaipaisi myötätuntoa ja päänsilititystä - ja vasta kun vaara oli ohitse, hän uskalsi alkaa kiukutella minulle. Varmasti hän olisi halunnut palata mahdollisimman nopeasti entiseen, mutta kun se ei ollut mahdollista, niin se ensi alkuun pelotti häntäkin.

Olin 42-vuotias, kun sairastuin ja tautini oli rintasyöpä. Kohtalotovereita ei ollut juurikaan näköpiirissä, mutta ehkä se auttoi minua sairastamaan omalla tavallani ja omaan tahtiini, koska mitään suurempia ylilyöntejä ei tullut sairastamisen aikana vastaan. Kaikki olivat kovasti myötätuntoisia ja valmiita auttamaan, jos olisin apua kaivannut, enkä puuttunut ihmisten sanoihin, sillä tiesin että useimmilla niitä ei vain ollut.

Toivottavasti saatte miehesi kanssa puhuttua. Tärkeintä kuitenkin on, että Sinä itse saavutat asian kanssa jonkinlaisen mielenrauhan, koska se kuitenkin loppupeleissä ratkaisee, miten elämäsi alkaa nyt sujua. Monessa asiassa sairastunut joutuu kannattelemaan terveitäkin - mikä on aika luonnollistakin, silloin kun perheessä on pieniä lapsia. Lapsettomille tilanne voi olla vaikeampi, kun puuttuu ankkuri tulevaisuuteen, mutta tulevaisuuteen on kuitenkin lupa ihan jokaisella katsoa.

Voimia Sinulle.

Terveisin

Karhutar | 13.12.2011 klo 11:57:39