Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Hesarin keskustelu rintaimplanteista ja vuoden sketsihahmokilpailu

Voi että minua harmittaa aina vain puolestasi kun sinun on toistuvasti käytävä vakuuttamassa tällä palstalla että sinulla ainakin on kokonainen olo, olet täysi nainen, ilman toista rintaakin.
Miksi? Mistä se kertoo?
Elin itse yli viisi vuotta ilman toista rintaa ja olin noista jokaisesta vuodesta iloinen ja itseeni tyytyväinen sellaisena kuin olin. Hyväksyin itseni ja sen että olin sairastunut ja minut oli hoidettu niin kuin tilanteeni vaati. Myös puolisoni ja lapseni, läheiseni, hyväksyivät täysin minut yksirintaisenakin ja asiasta - silloin kun sen joku edes enää muisti - laskettiin välin hulvatonta huumoriakin.

Mutta kun kävin tram leikkauksessa ja onnistuneessa sellaisessa, en voi kieltää, ettenkö tuntisi nyt elämääni mielekkäämmäksi monin osin. Edelleen olen se sama nainen joka olin ennen koko poistoa ja joka olin kun minulla oli vain toinen rinta.

Toki ymmärrän jos haet näillä aika mustavalkoisilla kommenteillasi tukea ajattelullesi mutta koen välin ne surulliseksi esimerkiksi siitä, kuinka ihminen yrittää selittää itselleen itsepintaisesti että minun on ihan hyvä olla näin vaikka kaikki lukevat rivien välistä että ei todellakaan ole.

Ja tällä kommentilla en halua aiheuttaa pahaa mieltä sinulle enkä kennellekään muulle. Toivon totisesti että sinulla on hyvä olla mutta toivon totisesti että hyväksyt myös ne naiset jotka ovat halunneet leikatun rinnan tilalle uuden rinnan. Eri asia ovat kauneusleikkaukset jollaista tämä Putouksen hahmo edustaa. Hänellähän on toinen pieni oma luomu rinta ja toinen täyte, kauneusleikkauksena häneen asennettu implantti. Putouksessa puhutaan/ käsitellään aivan eri asiaa kuin syöpää sairastaneiden rintaleikkauksista.

Rinnanrekonstruktiostani on nyt aikaa neljä vuotta ja tram rinta on asettunut kehooni kuin se olisi aina siinä ollut. Se tuntuu jo ihan omalta, luomurinnalta, osalta minua.
Ja mikä parasta, se ei mene rikki, eikä se putoa, eikä irtoa, vaikka kuinka ilosta pomppisin ja painelisin menemään missä milloinkin.

Kiitos kaikille niille joilla on taito rakentaa rintasyöpäpotilaille uusia rintoja. Elämän laadulla on väliä vaikkakin myös sen pituudella.
Lenni | 26.1.2012 klo 11:26:48