Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Syövästä hyviä puolia?

Huomenta!
Eka tiputus takana, vajaa 4 tuntia osastolla ja mono vinossa kotiin. Vähän joutuu ehkä liikkeitään miettimään, ampaisin vanhaan malliin liikenteeseen sairaalasta ja pienen ylämäen jälkeen tuntui kun nyrkillä olisi pajautettu rintaan. Lieneekö Herceptinin vaikutusta... hartaasti toivon, että oli vaan ensimmäisen tiputuskerran vaikutuksia eikä sydämen vajaatoimintaa ala esiintyä enemmän. Nyt sitten jatkan vähän rauhallisemmin. Tänään kasvot ja silmät sävy-sävyyn punoittaen (terve puna poskilla?). Jouduin vähän luovuttamaan turhamaisuudestani ja jättämään piilolinssit pois käytöstä, sen verran kaihertaa ja punoittaa silmät, mutta se on onneksi pientä.

Meillä on hoidot melkoisen samassa tahdissa ja samanlaisina. Lisänä minulla on se Herceptin, jota tiputetaan joka viikko. Kiva kuulla että sinulla ei ole ollut mitään ihmeempiä tuntemuksia. Se antaa onneksi uskoa siihen, että vähän helpommallakin voi päästä. Onneksi minulla on yleensä niin paljon touhuamista ja normaalisti energiaa vaikka toisille jakaa niin että en ennätä käpertyä pelkästään kuuntelemaan itseäni. Kiva olisi kuulla jatkossakin miten menee.

Eilinen käynti lääketiputusyksikössä teki kyllä muutenkin hyvää. Ensimmäinen vieruskaverini oli vanhempi nainen, jonka syöpä oli levinnyt jo käytännössä joka paikkaan. Siinä kun kuunteli toisen tilannetta, hoitoja ja oloja niin jonkinlainen kiitos virisi siitä, että itsellä on kuitenkin näin hyvä tilanne. Onnekseni löysimme "yhteisen sävelen" ja pystyimme juttelemaan kaikenlaisista mukavista, mieltä lämmittävistä asioista, kuten luonnosta.
Seuraava "kaveri" tuli etsimään seuraa huoneestani, koska ei jaksanut olla yksin. Mahdoton räpätäti, niinkuin minäkin! Ja äärettömän valoisa ja huumorintajuinen luonne, en varmaan pitkilleen ole nauranut niin paljon kuin viimeisen tunnin aikana. Hänen kanssaan tapaammekin sitten 3 viikon kuluttua uudelleen.

Jälleen yksi asia, josta saan olla hyvilläni: koirat! Huolimatta sadepäivästä on pakko lähteä ulos potkiskelemaan pudonneita lehtiä ja haistelemaan syksyä. Jännä, tavallisesti en olekaan kovin syksyihminen, nyt nautin siitäkin! Jos kehitys jatkuu tällaisena poksahdan vielä jonain päivänä omaan positiivisuuteeni ja hyvään olooni...

Nautitaan nyt kuitenkin siitä sateestakin.

tintti
tintti | 6.10.2006 klo 09:02:16