Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Syövästä hyviä puolia?

Valitettavasti en jaksa nähdä syövässä mitään hyviä puolia. Mutta johtuneeko se siitä, että ennen syöpää minun arvojärjestykseni oli jo hyvin kohdallaan. Ja olen kuoleman kanssa sinut. Oma syöpäni ei siis minulle ollut mikään opettavainen asia haavoittuvaisuudesta ja elämän rajallisuudesta ja herätys elämään väkevämmin ja tässä hetkessä. Tai rohkaisu elämään itsekkäämmin ja rohkeammin omien mieltymysten mukaan.
Itse asiassa minun arvojärjestykseni oli kohdallaan jo ennenkuin lapseni sairastui ekaluokkalaisena etenevään neurologiseen tautiin jonka tiedettiin johtavan kuolemaan muutamassa vuodessa, ja mitään ei ollut tehtävissä. Vielä kun lapset olivat terveitä, minä tiesin kuten tänä päivänä, mikä elämässä on tärkeintä ja että ilo ja onni löytyy pienistä asioista ja elämä on tässä ja nyt. Ei hänen sairaus ja kuolema, saati minun sairaus nyt millään tavoin muuta arvojani tai asennettani elämään. Onnittelut niille, joille syövällä oli tilaus henkiseen kasvuun ja rlämänasenteen muutokseen!

Henkilökohtaisesti en ajattele, että lapsen sairaus ja kuolema tai oma sairaus jalostaa ihmistä mitenkään tai tekee paremmaksi. Toki se paksuntaa nahkaa ja opettaa kärsimyksen kautta kärsivällisyyttä ja nöyryyttä, mutta en menisi sitäkään sanomaan sairauden hyväksi puoleksi. Joku vetosi siihen, että sairaus oli hänelle herätys Jumalalta, että sairauden kautta löytäisi Jeesuksen. Ja että kaikella, sairaudellakin, on merkityksensä. Minäkin uskon Jumalaan. Mutta on kovin vaikea uskoa, että Jumala laittaisi lapsen kärsimään 5 vuodeksi todella brutaalisti ennen kuolemaansa, että se opettaisi vanhemmille ja sisaruksille jotain. En itse edes tahtoisi kasvaa ihmisenä lapseni sairauden ja kuoleman kustannuksella.

Lapseni kuolemasta oli reilu puolitoistavuotta kun sain oman syöpädiagnoosini eli surun kanssa olin vielä ihan vereslihalla. Ja mikään muu ei ole nyt muuttunut syövän myötä kuin se, että sen lisäksi, että yritän rämpiä päivästä toiseen, jaksaen herätä jokaiseen aamuun ilman toista rakasta lastani, päivät ovat vielä entistä hiukan hankalampia, kun on syövästä aiheutuvat vaivat ja vajavuudet. Jos nyt karrikoin, voisin sanoa, että syövän ainoa hyvä puoli olisi, jos se ottaisi nyt pian henkeni , niin pääsisin poikani luo taivaaseen.
tiltu | 9.12.2006 klo 15:49:54