Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Hormonihoito

Minut leikattiin Hämeenlinnassa ja siellä tulen käymään syöpälääkärin vastaanotoilla hormonihoidon osalta joten kuljen tässä sitten kolmen kaupungin väliä... mutta pakkohan se on kulkea, oman terveytensä ja henkensä takia sitä tietenkin tekee vaikka mitä.

Samassa junassahan sitä tässä kuljetaan, minä vain tosiaan olen vähän edemmällä. Muistan sen ajan, kun olin juuri kuullut diagnoosini. Kyllä pisti itkuksi silloin monta kertaa, monien asioiden yhteydessä. Nyt ei enää itketä samalla tavalla, vaikka tietenkin tätä asiaa yhä vain käsittelee mielessään ja mielialat vaihtelevat.

Minulla on 13-vuotias tytär, jolle en voi ihan kokonaan avautua tästä asiasta, koska hän on vielä aika nuori ja hyvin herkässä iässä muutenkin. Olen yrittänyt säästää häntä tuskani näkemiseltä. Poikani on 18-vuotias ja minulla on myös mies, mutta heidän miehinä on tosiaan ilmeisesti vaikea asettua tähän naisen asemaan tässä asiassa. He kyllä kuuntelevat minua, mutta suhtautuvat asiaan hyvin käytännöllisesti ja realistisesti. Ei asia tunnu heitä kauheasti painavan. He ovat alusta asti ottaneet sen kannan, että syöpä on todettu ajoissa, se pystytään hoitamaan pois eikä siinä sen kummempaa. Ehkä sitten jos tämä tilanne kohdallani kääntyisi tosi pahaksi hekin hätääntyisivät.

Vanhempani ovat tietenkin huolissaan asiasta, mutta eivät näytä sitä minulle paitsi että soittelevat yhtenään kysyäkseni vointiani. Isä on 80 v. ja äiti hiukan nuorempi.

Tämä palsta tuntuu todella olevan sellainen paikka, jossa kohtaa ihmisiä jotka todella tietävät mitä minä käyn läpi juuri nyt. Sisareni on kyllä ollut hyvä myötäeläjä ja sen lisäksi minulla on pari naisystävää, jotka myöskin naisina pystyvät ymmärtämään tilannettani, mutta terveinä ihmisinä he eivät ihan täydellisesti pysty ymmärtämään kaikkea sitä myllerrystä mitä tässä mielessä käy. Yhä vielä. Jotenkin tuntuu, etten vieläkään ole löytänyt mielen tasapainoani takaisin. Koko ajan jotenkin on levoton olo. Enkä oikein ymmärrä mikä vaivaa. Ehkä tämä kaikki vain on ollut sellainen myllerrys mielessä, ettei entiseen oikein ole enää paluuta. Vaan olisi löydettävä joku uusi tapa katsella tätä maailmaa.
Janna61 | 25.9.2011 klo 11:29:03