Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Kohtusyöpä äidillä

Hyvää iltapäivää.

Harakka: Kiitos, kun kerroit tarinasi. Hyvä, että tarinani auttoi sinua ainakin jossain määrin valmistautumaan tulevaan.

Toivotaan, että sytohoidot tehoavat äitisi syöpään. Minusta elämä on aika usein aikamoista arpapeliä, kun sillä, kuka parantuu tai keneen hoidot tehoavat, ei tunnu olevan mitään logiikkaa. Sitä ei voi etukäteen tietää ja vielä sittenkin tuntuu välillä tosi epäreilulta.

Itse olen äitini kuoleman lisäksi käynyt läpi tuloksettomat lapsettomuushoidot. Olen siis lapseton ja äiditön. En jaksa olla katkera, mutta kyllä se oman äidin menettäminen tuntuu pahalta, kun itselläni ei ole lapsia. Siksi minä opiskelin lähihoitajaksi, koska ajattelin, että jos en omia lapsia saa, niin saan ainakin loppuelämäni hoitaa vanhuksia. Tai no, onhan meillä sentään kissa. :-)

Ikävä kuulla, ettet koe saavasi mieheltäsi tukea jaksaaksesi itse äitisi sairauden kanssa. Kyllä se on ehdottoman tärkeää. Toivottavasti sinulla on ystäviä, joiden kanssa voit jakaa tämän raskaan asian. Jos ei muuta, niin aina voit tänne kirjoittaa ja/tai hakeutua ammattiautttajalle. Minäkin käyn itse psykologin luona juttelemassa, koska hän on tilanteessa ulkopuolinen.

Minulla on kolmen päivän työputki takana ja olen henkisesti aika poikki. Aika hyvin on siellä mennyt eikä mitään kovin huonoja hetkiä ole tullut. Tai no on pari kertaa, koska otan osan kuolemaan liittyvistä kommenteista kyllä aika herkästi. En ole ratkennut tai mitään. Se kyllä auttaa, kun olen avoimesti asiasta kertonut. Suurin osa asukkaistakin tietävät. No, työmotivaationi on todella korkea ja päätin, että nyt alan tehdä hoitotyötä ihan tosissani. Alan kouluttautua töissä (hankkia lääke- ja pistoluvat) yms. Ajattelin sitä jo silloin, kun äitini oli vielä elossa.

Ihan totta, että vaikka sama sairaus, niin se on silti jokaisella yksilöllinen. Sekin on totta, että rankinta on äidilläsi, vaikka tottakai läheisillekin se on raskasta.

Äitini hautajaiset ovat ensi viikolla ensimmäisenä vapaapäivänäni. Pitää ostaa hautakukat ja miettiä jonkinlainen muistolause hänelle. Sitä en ole vielä keksinyt. Toivon, että jokin lausahdus vain tulisi mieleeni.

Joo, ei tässä tosiaan ole vaihtoehtoja kuin puskea eteenpäin elämässä niin hyvin kuin tässä tilanteessa voi edellyttää. Välillä on helpompia päiviä ja sitten taas vaikeampia. Suru tulee aaltoina.

Voimia sinulle raskaaseen tilanteeseesi ja yritä pitää toivoa yllä. Äitisi tilanne ei ole vielä toivoton, koska hän saa parantavia hoitoja. Kirjoittele kuulumisiasi kun jaksat ja ehdit.
Siipi maassa | 27.8.2010 klo 16:49:00