Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Ilman rintaa

Hei Tigerlily,

Leikkauksestasi on kulunut nyt viikko, toivottavasti toipumisesi on edistynyt hyvin. Muista levätä kunnolla ja syödä hyvin! Voimia ja ravinteita tarvitset jo tähän toipumiseen ja sitten niihin hoitohin. Onko sinulla vielä mitään tietoa tulevista hoidoista vai katsovatko vasta patologin tulosten perusteella?

Minä säästyin sytostaateilta. Sain 25 x sädehoitoa leikatulle alueelle ja kainaloon. Hoitokerta kestää todella pienen ajan kerrallaan eikä se tuntunut miltään, kuin olisi röntgenissä käynyt. Toki olin väsynyt, mutta se saattoi johtua jo ihan pelkästä hoidossa kulkemisesta, kun matkaa oli yhteen suuntaan 60 km ja odotusajat päälle. Melko aikaisessa vaiheessa minulla alkoi iho oirehtia ja hoidin sitä annettujen ohjeiden mukaisesti. Lopussa tuntui, että rinta oli jo aivan karrella ja olo oli sen suhteen helpottunut kun hoito loppui.

Muuten koin sädehoidossa kulkemisen hyvänä aikana; tehtiin vihdoin jotain sen eteen, että saadaan syöpä kokonaan nujerrettua. Lisäksi tapasi muita "kohtalotovereita" ja sinne oli järjestetty myös rintasyöpäpotilaiden ryhmäjumppa. Se oli muuten erityisen hyvä juttu. Sain järjestettyä melkein kaikki hoitoaikani lähelle jumppaa, että sain samalla kulkemisella siellä käydä. Muutaman kerran kävin lounastamassa ystäväni kanssa sairaalan ruokalassa. Ja siinä kun odottelimme naisten kanssa jumpan alkua niin saimme jutella rauhassa mieltä painavista ja muistakin asioista. Niin ja sekin oli hyvää, kun sädehoidon aikana kysymyksiä sairaudesta ja muusta siihen liittyvästä nousee paljon mieleen, niin niihin saa heti vastauksen hoitajilta siellä sädehoito-osastolla, sieltä käsin ohjaavat asiantuntijalle, elleivät itse osaa vastata.

Ennustekijät olivat minulla suht.hyvät joten olisin periaatteessa selvinnyt pelkällä sädehoidolla, mutta tarjosivat estolääkitykseksi Tamofenia. Sain vaikuttaa itse lääkityksen aloittamiseen, juuri hyvän ennusteen vuoksi mutta myös siksi, koska sairastuessani olin nuori, 41 v, ja näin ollen sain itse harkita haluanko mahdolliset vaihdevuosioireet. En epäillyt hetkeäkään ettenkö aloittaisi lääkitystä, minusta tuntui että haluan tehdä kaiken voitavan, jotta tauti ei uusiutuisi. Tamofen kestää 5 v, josta nyt takana 2. Ei ole kummempia vaihdevuosioireita ilmennyt. Leukosyyttiarvot ovat olleet hieman matalat ja niitä on välillä seurailtu, kuumia aaltoja hyvin harvoin, kuukautiset edelleen jne.

Leikatulla alueella on tuntoaisti jäänyt hieman oudoksi, yliherkäksi. Myös sellaisia pistemäisiä kohtia on, joihin koskiessa tuntuu kuin neulalla koskisi, johtuu kuulemma ison leikkauksen aihuttamista hermojen katkeiluista ja hermonpäistä.

Kontrolleissa käyn puolen vuoden välein, kerran vuodessa otetaan mammografia ja ultra. Kontrolliajan lähestyessä sisäinen jännitys ja hermostuneisuus kyllä tottavie kasvaa melko sietämättömäksi, kait se pelko uusiutumisesta on kuitenkin jossain takaraivossa, vaikkei tätä asiaa enään läheskään päivittäin tule ajateltuakaan.

Minä taidan lähteä tästä koirien kanssa lenkille, täytynee tarkastella joko olisi jokunen sieni vaikka noussut.

Mukavia ulkoiluhetkiä myös sinulle t. mervi
mervi | 5.9.2006 klo 12:32:25