Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: ystävyys ja syöpä

... niin-i. Mä oon todennut noille aina ettei elämästä selviä hengissä, Juicen sanoin. Kaikkihan me kuollaan joskus, mutta jokainen toivoisi saavansa pitkän ja täyeläisen, onnellisen elämän. Me, joilla on elämänkokemusta enemmän sairauden ja ehkä monen muunkinlaisen asian tuomana, ollaan sinällään jopa onnellisessa asemassa, että olemme joutuneet oikeasti asettamaan asioita arvojärjestykseen, elämään hyvinä hetkinä täyttä elämään ja nauttimaan läheisistämmekin ihan eri arvostuksella. Mulle ystävät on olleet samoja ja samanlaisia koko tän prosessin ajan, sillojn diagnoosin jälkeen ehkä itsekin hakeuduin enemmän heidän pariinsa ja halusin kertoa ja saada kuuntelijaa, mutta nyt asia on toisin, ja he ovat myös ymmärtäneet että silloin kun olen väsynyt, en kaipaakaan ketään kyselemään voinnistani ja silloin kun on hyvätviikot, olen ihan normaalissa elämän syrjässä kiinni. Silloin en sairasta.
Vanha isäni on tietysti ollut erityisen huolissaan ja anoppi on saanut tässä samassa rytäkässä myös syöpädiagnoosin. Kaikki yritetään tukea toinen toistamme. Oma veli arastelee kysellä vointia, mutta huolen ja läheisyyden huomaa erityisesti lisääntyneistä tekstiviesteistä; varmaan miehen tapa ilmaista, että haluaa olla myös lähellä...
Mutta hoidetaan ystävyyssuhteitamme myös itse. Niitä tulee ja menee, ikiystävät säilyy.
Isoja haleja kaikille nettiystävilleni, te olette myös mun elämässäni tosi tärkeitä. Ihan kuin läsnä.
t. tella
tella | 7.8.2007 klo 11:56:52