Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Syksyn pimeät - ahdistuksen tiukassa otteessa

Voimia ja kynttilän valoa sinulle pimeisiin iltoihin!

Minä menetin elämäni rakkauden vajaa kaksi viikkoa sitten, 17 yhteisen vuoden jälkeen. Lasteni rakas isi vietiin pois.
Ikävä on loputonta ja kyyneleet lohduttomia. Suru sattuu joka paikkaan. Miksi näin kävi?
Äsken istuin pitkään parvekkeella, katselin tähtiä ja itkin!
Tänään kävin tyhjällä haudalla itkemässä, mutta olo joka minut siellä valtasi sai hetkeksi hyvän mielen. Tunsin rakkaani läsnäolon ja kyyneleet loppuivat hetkeksi.
Reilun viikon päästä on vaikea päivä, pelottaa pelkkä ajatus siitä, mutta siihen on vaan voimat jostain löydyttävä. pelkään lasteni puolesta, ensimmäiset hautajaiset heille ja siellä on oma rakas isi. HUI!!
Ei elämä voi mennä näin, eihän!?
En enää koskaan näe rakastani, en enää koskaan saa jutella hänen kanssaan, en enää koskaan saa mennä hänen kainaloon, en enää koskaan saa tuntea sitä hellää kosketusta, en enää koskaan...*kyyneleet tulee taas*

-Ninnu
ninnu72 | 22.9.2006 klo 23:09:05