Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Syksyn pimeät - ahdistuksen tiukassa otteessa

Näinhän se on leskeksi joutunut. aika vaan kuluu vaikkei sitä muualta huomaakaan kuin edessä olevasta kalenterista.
Huomenna tulee kuluneeksi 5 kk rakkaan siskoni kuolemasta, joka tuntuu taas erittäin ahdistavalta ja ikävä on valtava.
Olen myös seurannut siskoni miestä, joka jäi leskeksi ja huomannut ettei tuska tunnu helpottavan ainakaan silloin kun minä olen lähellä. Muistutan liian paljon hänelle kaikkea lopullisesti menetettyä.
Koska en itse ole menettänyt puolisoani, vaan siskoni, niin suruni ja ikäväni on erilaista, mutta ymmärrän toisaalta kuitenkin miten toinen suruansa "työstää".
Syksy tuo myöskin eteeni Isäni kuoleman, josta on jo jonkin aikaa kulunut, mutta silti kaikki on muistoissa aivan kuin eilinen päivä. Huomenna on ruusujen vuoro, lasken ne haudalle, jossa nukkuvat kaikki rakkaimpani, Isä, Äiti ja ainoa siskoni.
Olen nyt vasta saanut paikallista keskustelu-apua jota olen todella kaivannut, koska tämä palsta on ollut ainoa, jossa on voinut tuntojansa purkaa.
Pitkiä taukoja ei ole kohdallani ollut, mutta muita kirjoittelijoita kaipaan: Saatan, tumma-kisu, siskoa ikävä , ilmoitelkaa, että kaikki on edes suht'koht hyvin.

Pikkusisko
muistot | 2.10.2006 klo 08:25:08