Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Syksyn pimeät - ahdistuksen tiukassa otteessa

Rakas ystävä. Minulla on samoja tunteita kuin sinulla, haluan mieheni takaisin. Hänen kuolemasta tulee ylihuomenna 9kk. Ikävä ei tunnu hellittävän koskaan. Syöpädiagnoosi tehtiin toukokuussa mieheni kuoli joulukuussa. Siis vain 8kk yhteistä aikaa jäljellä. Samoja tunteita elän kuin sinäkin. Miksi en huomannut niitä tai näitä oireta ja syytän itseäni. Onhan ne nyt ihan tuttuja oireita kun tietää näin jälkikäteen, mutta ei silloin. Minulla itselläni on kaksi aikuista lasta joiden kanssa isä hoidetiin kotisaattohoitona loppuun asti. Helppoa se ei ollut. Älä syyllistä itseäsi koska tilanne ei siitä olisi koskaan paremmaksi muuttunut. Miehesi ymmärsi varmaan että lapset tarvitsi sinua. Olen itsekin kotoisin napapiirin läheltä, tiedän kuinka illat siellä alkaa pimenemään.Tämä syksy minullekin raskasta aikaa kun mieheni hoidot lopetettiin viime syksynä ja alkoi vain kivunhoito. Elän viime syksyä uudestaan ja itken päivittäin. Niinhän se on että suru kai joskus helpottaa mutta ikävä ei lopu koskaan.Halauksia ja jaksamista sinulle ja perheelle.
yksin jäin | 24.9.2006 klo 01:06:50