Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Syksyn pimeät - ahdistuksen tiukassa otteessa
Hei Päivi ja kaikki muutkin. Yhä edelleen käyn näillä sivuilla tukea ja lohtua hakemassa ja sitä saakin. Ja kun luin kirjoituksesi, tunsin joka sanan ihan sielussa asti. Niin totta se on. Menetin oman mieheni kuukausi sitten ja se ikävä on todella välillä niin raastavaa. Yöllisiä ahdistuskohtauksia...., muistoja menneistä... ja mieleen nousee kuvia niistä viimeisistä,hänen niin tuskallisista tunneista, kun hän huusi minun nimeäni ja yritti viestittää silmillään niin paljon, kun ei enää pystynyt puhumaan. Välillä tuntuu todella, että sekoaa. Itku on jokapäiväinen vieras meidän kodissa. Ja myös ne syyllisyydentunteet. Olisiko ollut jotain, mitä olisi voinut tehdä enempi tai toisin... Mutta, nämä ovat varmaankin ihan normaaleja ajatuksia ihmisillä. Varsinkin, kun yhteistä historiaa on takana niin paljon, eikä luopuminen ole koskaan helppoa. Meiltä keneltäkään ei tätä asiaa kysytty, eikä me varsinkaan olisi sitä haluttu, mutta eteenpäin vaan on mentävä. Vaikka sitten sumussa ja mekaanisesti toimien. Tämä tuska on vaan läpikäytävä. Ehkä jonain päivänä olemme vahvempia, ja uskallamme taas hymyillä elämälle. Vielä ei ole se aika. Jaksamisia teille ystävät.- Syksyn pimeät - ahdistuksen tiukassa otteessafallingteardrops
- Re: Syksyn pimeät - ahdistuksen tiukassa otteessaTara
- Re: Syksyn pimeät - ahdistuksen tiukassa otteessaLeskeksi joutunut..
- Re: Syksyn pimeät - ahdistuksen tiukassa otteessaenkeliprinsessan äiti