Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Syksyn pimeät - ahdistuksen tiukassa otteessa

Hei Päivi

Meitä on monia jotka olemme samassa tilanteessa sinun kanssasi.
Minä menetin mieheni elokuun alussa reilu 3 kk sen jälkeen kun saimme diagnoosin. Aivan samanlaisia tunteita on myös minulla syyllisyys siitä että ois pitäny olla enemmän läsnä, tukea, lohduttaa. Olemme tehneet parhaamme heidän vuokseen. Oletko saanut ammattiapua itsellesi? Minä käyn terapiassa, toivon sen auttavan. Syön myös mielialalääkkeitä. Syöpä on hirveä sairaus, kivut ovat raastavia. Samalla lailla minäkin odotan miestäni kotiin töistä, matkalta. Yksin on jatkettava.
Syksy ja pimeys tekee ikävästä vielä lohduttomampaa, ainakin minulla. Meillä on vain yksi tie selvitä eteenpin päivä kerrallaan. Olemmehan jo selvinneet vaikeammastakin, hautajaiset ym. Hyvä että sinulla on lapset lohtuna, anna heile kaikki rakkautesi. Olet hyvä äiti lapsillesi. Taidan minäkin tänään sytyttää kynttilän.

Voimahalaukset sinulle ja lapsillesi.

Sirpa
sirpa | 23.9.2006 klo 09:00:01