Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Syksyn pimeät - ahdistuksen tiukassa otteessa

Voimia sinulle! En ole menettänyt puolisoani, mutta paljon on samanlaiset mietteet minullakin. Äidin kuolema on edelleen minulle todella vaikeaa. Kuluneen vuoden aikana olen useasti miettinyt, miten äiti oli varmasti ahdistunut ja peloissaan, miksi en ollut enemmän äidin luona, miksen tajunnut äidin oireiden vakavuutta aiemmin (miksi lääkärit eivät tajunneet!!)...syyllisyys, ahdistus, ikävä. Kynttilä palaa täälläkin tänä iltana. Äidin kuoleman vuosipäivä.
Jaan myös tuntemuksesi siitä, että ei osaa olla lapsille äiti. Minulla on myös pinna kireällä, ja se heijastuu lapsiin. Vanhimmalle lapselle mumma oli perheenjäsen, ja mumman kuoltua hän sai psyykkisiä oireita. Ja minun pitäisi olla vahva lapseni vuoksi..Myös tästä tunnen syyllisyyttä.
Voimia Sinulle! Älä ole liian ankara itsellesi, ja anna aikaa surulle.
surusyksy | 22.9.2006 klo 22:48:37