Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: En pysty edes itkemään

Otan osaa. Miehesi kuolemasta on vasta vähän aikaa.Omasta kokemuksestani voin kertoa, että perunkirjoituksiin asti oli kuin robotti, tai unessa.Itkin kun itketti, sitten purin itseäni toimimalla. Hävitin mieheni vaatteet ym. Vieläkään en kykene katsomaan valokuvia hänestä.Kuolemasta on nyt 4 kuukautta. Aamut ovat pahimpia.Jouduin kyllä paniikkihäiriöön, vaikka en sellasta ennen ole kokemut ja sain siihen lääkityksen. Masennukseen sain myös lääkityksen. Lapseni ovat olleet tukenani, vaikka tämä on heille yhtä raskasta kuin minulle. Jokainen suree omalla tavallaan. Mutta on olemassa määritelmä myös sille koska ajautuu epänormaaliin suruun ja "oikeanlaiseen suruun". Luin siitä netistä hakusanalla surutyö. Kyyneleet valuivat sitä lukiessani,koska huomasin, että olin liian paljon padonnut tunteita sisälleni. Toivon sinulle jaksamista.
persilja | 21.10.2007 klo 14:14:29