Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: En pysty edes itkemään

Voimia teille kaikille jotka painitte surunne keskellä - kuten minäkin. Kyllä me selviämme, se vain vie aikaa...
Mieheni sairastumisesta on hieman yli vuosi, kuolemasta kohta 10 kk. Välillä luulin, että suru alkaa hellittää, mutta se vain muutti muotoaan jollain lailla. Ensin olin vihainen hänellekin, nyt ärisen enää Jumalalle. Aloitan ja lopetan päiväni itkien, mutta hipaisu kerrallaan alkaa ns. tavallinenkin elämä tuntua elämältä. Joskus ihan harmittaa tämä itkeskely. Elämä on sellaista ennen-jälkeen elämää ja tähän jälkeen -elämään en ole vielä tottunut. Kun vielä asuu kaukana kaikista ammattiauttajista , niin on rämmittävä lähes yksin eteenpäin.
Kaskisen runo on ihana. Olen myös kuunnellut Saila Seurujärven ja Lasse Heikkilän lauluja...
salla10 | 6.10.2007 klo 08:22:45