Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: En pysty edes itkemään

hei,
otan osaa suureen suruusi. Itse menetin sisareni puolen vuoden sairastamisen jälkeen syövälle, hän nukkui pois kotonaan vähän juhannuksen jälkeen.
Onneksi olimme läheisiä ja ehdin olla hänen luonaan vielä viimeisinäkin päivinä.
Sisareni siunattiin viime viikolla, kävin katsomassa häntä ennen kuin arkku suljettiin. Silloin minuun iski aivan kauhea suru, siihen asti olin ikään kuin kulkenut sumussa pysähtymättä ja pystymättä ajattelemaan että ainoa siskoni on kuollut.
Kappelissa tuli sitten se itku, jota en ollut voinut siihen asti päästämään ulos, tuntui kuin sydän olisi revennyt.
Monet ovat lohduttaneet että kyllä aika auttaa, kai se näin on, mutta kukin suree tavallaan ja sisareni toivoikin että surisin häntä ihan rauhassa ja omalla tavallani.
Toivon sinulle jaksamista!
ritariperhonen | 23.7.2007 klo 15:01:55