Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Elämä syövän jälkeen

hoitojen jälkeisestä masennuksesta

Hei!

Haluanpa vähän purkaa tuntojani täällä, jos vaikka löytyisi joku joka olis kokenut samantapaista. Ihmettelen tätä ihmismielen monimutkaisuutta, kun tuntuu että elämä heittlee nyt laidasta laitaan... Olen käynyt läpi rankahkot sytohoidot ja päälle vielä säteet viime vuoden puolella. Hoidot tehosivat ja kestin ne hyvin, tauti on nyt poissa, mutta jotakin mättää vielä ja pahasti. Mikään ei tunnu miltään, en jaksa innostua oikein mistään, arkirutiinit hoituu kyllä, mutta en oikein osaa nauttia mistään. Työnteko oli liian raskasta, olen taas sairaslomalla kun en jaksanutkaan. Oli kova paikka tunnustaa itselleen että ei musta oo vieläkään töihin.

Vois kuvitella että sitä nauttis nyt kaikesta kun saa olla kotona perheen kanssa ja on aikaa itsellekin. Tunnistan itsessäni masennuksen merkkejä, toisaalta tekis mieli ravistella itseään niskasta ja huutaa: herää jo nainen, sun elämä on tässä ja nyt, nauti siitä että saat elää! Mulla vaan ei oo voimia mihinkään. Ja sitten taas tuntuu että tälläsia tunteita ei sais olla ollenkaan, että pitäis osata olla onnellinen. No, onpas aika sekavaa tämä teksti, mutta niin on mun pääkin sekaisin :)

Onko muut kokeneet samankaltaisia tuntemuksia? Miten olette niistä selvinneet? Itsestäni tuntuu etten haluais mitään lääkitystä kuitenkaan tähän, vaan mulla on tunne että haluan elää täysillä vaikeatkin hetket ja selvitä niistä itse. Mutta toisaalta pelottaa, että jos en selviäkään yksin. Olisin kiitollinen jos joku osais kertoa jotain josta olis apua...

Hyvää syksyä kuitenkin kaikille, ehkä se elämä vielä maistuu taas jonain päivänä minullekin.
anonyymi | 29.8.2008 klo 16:09:33