Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Allogeeninen kantasolusiirto

Hei! Miehelleni tehtiin allogeeninen kantasolusiirto rekisteriluovuttajalta kesäkuussa 2006. Hänen tautinsa oli AML, jota hoidettiin siirtoa edeltävät puoli vuotta kolmella tymäkällä sytostaattikuurilla.
Mikäli siirto katsotaan tarpeelliseksi ja luovuttaja löytyy, tulet käymään pitkän keskustelun siirtokoodinaattorin kanssa. Hän kertoo perusteellisesti mitä, miksi, miten ja milloin. Siinä pystyy kysymään kaiken mahdollisen. On hyvä, jos mukana on joku läheinen, koska asiaa ja informaatiota tulee niin paljon.
Esihoitoon vaikuttavat perustauti ja aikaisemmat hoidot ja se räätälöidään jokaiselle henkilökohtaisesti. Karkeasti yksinkertaistaen tarkoituksena on tuhota oman luuytimen toiminta, jotta siirre asettuu "taloksi" ja uusi luuydin alkaa tuottaa uusia terveitä soluja. Usein voimakkaan sytostaattihoidon lisäksi annetaan myös sädehoitoa. Mieheni kuului koeryhmään, jolle ei annettu sädetystä ja jolle kokeiltiin "sisäelinystävällisempää" sytostaattihoitoa.
Kun myrkyt oli annettu, alettiin antaa hylkimisenestolääkkeitä ja kanissa(!) kasvatettua lymfosyyttiseerumia, jotta keho kestää siirron. Itse siirto oli aika koruton parituntinen eikä eronnut paljonkaan normaalista punasolu- tai trombosyyttitankkauksesta muutoin, kuin että neula oli isompi (etteivät solut mene lyttyyn:D).
Sitten alkoi odotus ja taistelu infektioita vastaan. Nehän ovat siirron suurin riski käänteishyljinnän lisäksi.
Hylkimisenestolääke (Sandimmun) ja kortisoni ovat tärkeimmät lääkkeet ja tietenkin antibiootit. Lisäksi siirron jälkeen joutuu syömään muutaman viikon/kuukauden monenlaisia ennalta ehkäiseviä ja suojalääkkeitä.
En tiedä perustautiasi enkä aikaisempia hoitojasi, mutta periaatteessa kantasolusiirto on kuin tavallista railakakkaampi sytokuuri. Ja jokaisella se on tietenkin hieman erilainen. Sekä sairaala-aika että toipuminen.
Pari viikkoa solut ovat nollilla ja kunto heikko, mutta heti kun ekat valkosolut ja etenkin neutrofiilit mitataan, alkaa vointi parantua nopeasti. Mieheni selvisi ilman vakavia infektioita, limakalvojen ärtymistä ja isompaa pahoinvointia. Tukka lähti (taas) ja muutkin karvat ja tietenkin oli ripulia ym.
Olimme varautuneet 5-8 viikon sairaalajaksoon, mutta mies pääsi pois ennätysajassa: kolme viikkoa siirrosta!
Kolme viikkoa kotiutuksen jälkeen tuli sytomegalovirus, jota hoidettiin aamuin illoin tiputuksella. Akuuttia käänteishyljintää ei juurikaan tullut, mutta kroonista ilmaantui iholle ja limakalvoille. Se on kuitenkin pysynyt toistaiseksi lääkityksellä kurissa. Meillä toipuminen sujui ensin ennätysvauhtia, mutta muutaman kuukauden päästä tuli takapakkia. Nyt on siitä lähtien menty kaksi tai kolme askelta eteen ja yksi taakse, mutta koko ajan eteenpäin.
Siirron jälkeen vastustuskyky on vielä pitkään alhainen ja joutuu noudattamaan matalasoluruokavaliota kolme-neljä kuukautta. Lisäksi kaikki aikaisempi rokotussuoja katoaa, joten potilaalle tehdään rokotusohjelma aivan kuten pikkuvauvoille.
Hoito Meilahden os. 11:lla (Montussa) on loistavaa. Maailman parasta. Siellä on oikeasti maailman huippuasiantuntijoita. Luota heihin.
Eristys on tietenkin ikävää ja henkisesti raskasta, mutta kyllä sen kestää. Vieraita saa käydä, kunhan huolehtivat käsihygieniasta eivätkä tuo pöpöjä.
Kantasolusiirto on raskas hoito ja siinä on riskinsä, mutta se antaa niin paljon mahdollisuuksia, että jos luovuttaja löytyy, kannattaa suostua.
Tämä nyt oli aika yleisluonteinen vastaus, mutta vastaan tarkemmin, jos haluat lisätietoja. Meillä on ollut melkoista vuoristorataa sekä ennen että jälkeen kantasolusiirron, mutta tällä hetkellä mies tuhisee tuossa vieressä päikkäreillään ja tekee minut olemassaolollaan äärettömän onnelliseksi! Olen ikuisesti kiitollinen tuntemattomalle luovuttajalle.




vompatti | 27.12.2007 klo 17:45:41