Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Hoidot ja seuranta
Re: Allogeeninen kantasolusiirto
Hei Piio!Olen seurannut kirjoitteluasi täällä alusta alkan ja monesti olen aikonut kommentoida ja kirjoittaa omista kokemuksistani luuydinsiirrosta. Täällä onkin ollut paljon hyviä kommentteja, ja itselläni on hyvin samansuuntaiset kokemukset siirrosta.
Myös minulla on AML, joka puhkesi kolme vuotta sitten helmikuussa 2005. Tuolloin sain neljä sytokuuria, joista toisessa tauti saatiin remissioon. Jo alussa, kun kromosomitutkimukset oli tehty, minulle kerrottiin, että luuydinsiirto on ainoa mahdollisuus parantua taudista. Sisareni ei ollut sopiva luovuttaja, joten minulle alettiin etsiä rekisteriluovuttajaa huhtikuussa 2005. Pääsin sairaalasta viimeisen sytokuurin jälkeen elokuussa 2005. Sopiva luovuttaja löytyi ja minun oli määrä mennä Meilahteen siirtoon marraskuussa 2005, mutta jotain meni pieleen ja luovuttaja ei ollutkaan luovutuskelpoinen. Hyvin pian sain kuitenkin tiedon että uusi luovuttaja oli löytynyt ja menin Meilahteen helmikuussa 2006 ja siirto tehtiin päivälleen vuosi AML:n puhkamisesta.
Eli minulla tulee nyt helmikuun lopussa 2 vuotta täyteen siirrosta. Meilahdessa olin 5 viikkoa, joka on kai melko normaali aika. Siirtoa ennen annettava sytokuuri aiheutti jonkin verran pahoinvointia ja väsymystä, mutta mielestäni ei niin paljoa kuin aiemmin saamani sytostaatit. Sädehoito aiheutti tosi paljon väsymystä. Mutta kaiken kaikkiaan olin varautunut pahempaan siirtoa edeltäviä sytoja ja sädetystä ajatellen, kuin mitä se loppujen lopuksi oli.
Vajaa pari viikkoa siirron jälkeen minulle tuli akuuttia käänteishyljintää iholle, joka saatiin nopeasti kuriin suoneen tiputettavalla kortisonilla. Tuolloin nousi kuume muutamaksi päiväksi, mutta muuten ei kuumetta ja tulehduksia ollut. Sytomegalovirukselta olen onneksi välttynyt, mutta minulla (ilmeisesti) kortisoni aiheutti kolmen kuukauden päästä siirrosta diabetesoireita ja jouduin seuraamaan päivittäin verensokereita ja jopa pistämään insuliinia. Tuossa vaiheessa olin osastolla 11. viikon verran. Tämä vaiva ei onneksi jäänyt pysyväksi vaan meni parissa kuukaudessa ohi. Kroonista käänteishyljintää minulle on tullut iholle aina kun kortisonia ja Sandimmunia on yritetty vähentää/lopettaa. Siksi syön edelleen kortisonia pienenä annoksena, samoin Sandimmunia jota yritetään nyt taas lopettaa parin viikon kuluttua.
Meilahdessa hoito on tosi hyvää eli sen puolesta kannattaa mennä siirtoon hyvillä mielin. Itseäni jännitti lähteä siirron jälkeen kotiin kun piti alkaa itse huolehtimaan oireista ja lääkkeistä yms. Vaikka fyysinen toipuminen siirrosta on mennyt melko hyvin niin olen kokenut, että henkinen toipuminen on ollut paljon vaikeampaa. Sairaus on ollut mielessä joka päivä ja monta kertaa päivässä vielä tänäkin päivänä, mutta nyt huomaan että ikävät asiat on jo osittain unohtuneet, joten eiköhän sekin ole yksi toipumisen merkki!
Tässä mitä nyt tuli mieleen, toki voin vastata jos haluat kysellä aiheesta vielä tarkemmin.
Toivon Sinulle voimia ja jaksamista tulevaan siirtoon!
-Minna
- Re: Allogeeninen kantasolusiirtovompatti
- Re: Allogeeninen kantasolusiirtovompatti
- Re: Allogeeninen kantasolusiirtovaahteranlehti
- Re: Allogeeninen kantasolusiirtovaahteranlehti
- Re: Allogeeninen kantasolusiirtomianna