Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Äidilläni todettiin haimasyöpä
Hei Larpsa,Olet likimain samassa tilanteessa kuin minä kolme vuotta sitten: lapset pieniä, uusi työpaikka alla ja lasten ukki menehtymässä haimasyöpään. Miniänä tosin olin hiukan eri asemassa, mutta kuitenkin tukijoukoissa mukana myötäelämässä ja pitämässä pystyssä surevia omaisia. Omaa suruani en siis voinut näyttää, kun piti keskittyä arjen pyörittämiseen, mutta kuitenkin sydän oli verillä, kun näki kaikkien rakkaittensa kärsivän.
Nuo sisarusten väliset suhteet ja erot persoonallisuudessa ovat melkoisia: jokainen suree omalla tavallaan ja sillä tilalla, joka on "annettu". Ilmeisesti sinulla on kaikkein aikuisimmat välit äitiisi, niinkuin minunkin miehelläni oli isäänsä ainoana poikana. Huomaamatta tai jotenkin automaattisesti juuri hänen tehtävänsä oli valvoa isänsä vierellä, mutta kyllähän muutkin surivat ja nimenomaan sitä, etteivät voineet olla siinä vierellä. Joten mitäpä jos kuitenkin yrittäisit puhua sisarustesi kanssa, ettet polttaisi itseäsi ihan loppuun? Ehkäpä hekin haluavat osallistua "talkoisiin" omalla tavallaan.
En tunne äitiäsi, mutta itsekin syöpää sairastaneena ja melkeinpä äitisi ikätoverina luulen tuntevani hänen huolensa: sinun elämäsi ja sinun pärjäämisesi on äitisi mielessä sairasvuoteellakin. Ei ole mitään syytä tuntea häpeää tai voimattomuutta omien kyyneltensä takia, koska ne kyyneleet syntyvät silkasta rakkaudesta ja ikävästä. Se että näyttää välittävänsä ja osoittaa luottamuksensa myös kyynelin on iso asia. Ei ole väärää siinä, että suret ja osoitat tunteesi myös äidille, koska yhteistä aikaa ei välttämättä ole enää paljon. Ne sanat, joita nyt et sano, jäävät askarruttamaan pitkäksi aikaa!
Toisaalta, on vaikeaa tuossa tilanteessa päättää, ottaako lohdutettavan vai lohduttajan aseman, ja jossakin vaiheessa tulee se vaihe vastaan, kun huomaat piteleväsi äitiäsi sylissäsi kuin haurasta lasta taikka lintua. Sen hetken yli pääsemiseen tarvitset paljon henkistä tukea, joten siitäkin syystä puhuminen esim. sairaalapsykologin tai -teologin kanssa auttaisi; toki myös avautuminen täällä meille muille, jotka joskus olemme kokeneet saman.
Voimia Sinulle ja rakkaillesi, ja pidäthän itsestäsi huolta?
T. Karhutar
- Re: Äidilläni todettiin haimasyöpäKarhutar
- Re: Äidilläni todettiin haimasyöpäTulenliekki
- Re: Äidilläni todettiin haimasyöpähilleviivi
- Re: Äidilläni todettiin haimasyöpäHennarii80
- Minulla samanlainen tarinamartta-77
- Re: Minulla samanlainen tarinamartta-77
- Re: Minulla samanlainen tarinamartta-77
- Re: Äidilläni todettiin haimasyöpämartta-77
- Re: Äidilläni todettiin haimasyöpämartta-77
- Tänään alkoi tapahtumaanmartta-77
- Re: Äidilläni todettiin haimasyöpänuorityttö87
- Re: Äidilläni todettiin haimasyöpäHennarii80
- Re: Äidilläni todettiin haimasyöpämartta-77
- Re: Äidilläni todettiin haimasyöpämartta-77