Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Missä mennään kesän -10 sytoilijat

Heippa,

Onpa kiva kuulla taas viime kesän "taistelukavereista". Itse aloitin työt maaliskuun alussa. Käynnistysvaikeudet olivat aika isot, varsinkin mielen puolella, mutta myös kehon on ollut vaikea tottua liikkumaan niin nopeasti kuin mitä työelämä nykyisin vaatii. Aivot, jotka olivat ihan narikassa 9kk, oli myös vaikea saada toimimaan adekvaatisti. Nyt olen jo tottunut ja vointi on aika hyvä. No, ne kuumat aallot, vaikka ei hormonihoitoa olekaan, ovat jokapäiväinen seuralainen, mutta niihin olen tottunut. Jäsenet ovat selkeästi jäykemmät kuin ennen ja aamulla liikkeelle lähtö on vähän hitaampaa, mutta tämä kaikki on pientä. Hiuksia on päässä kivasti. Vuosikontrollia odotellessa alkaa kyllä hermostuttaa pikku hiljaa. Jotenkin sitä kuitenkin pelkää uusimista, no tottakai. En normaaliarjessa haudo noita ajatuksia tai anna niiden masentaa, mutta läsnä ne kuitenkin ovat. Kontrollini on kesäkuussa. Elämä on palautunut uomilleen, aika tavalla samoille kuin missä menin ennen sairastumistani, mutta huomaan kyllä aika suuren muutoksen asenteessani kaikkeen. Elämä on saanut uuden ulottuvuuden. Kun tiukka paikka tulee töissä tai kotona, ei tarvitse kauaa miettiä, kun tajuaa miten turhaa kiihkoilla ja käyttää elämäänsä ja energiaansa negatiivisiin ajatuksiin ym. Voin sanoa että nautin nyt joka päivästä eri lailla kuin ennen ja tunnen kiitollisuutta että saan olla läheisteni kanssa ja toisaalta turhautumista niistä asioista jotka eivät tunnu enää mielekkäiltä, mutta joita on pakko vain tehdä.
Kiva kuulla teistä kesän kavereista, vielä kaipailen Meriken ja Maaritin kuulumisia. Ja oliko meitä vielä muitakin?
Tsemppiä myös tällä hetkellä hoidoissa oleville ja niitä aloittaville. Päivä ja asia kerrallaan on hyvä asenne. Vaikka etukäteen tuntuivat ne kuusi sytokertaa ja sädetys ikuisuudelta jonka loppua oli vaikea kuvitellakaan, niin näin jälkeenpäin se tuntuu kuitenkin aika lyhyeltä vaiheelta. Se menee ohi ja elämä jatkuu..
Aurinkoista mieltä kevääseen kaikille meille!
teituri | 20.4.2011 klo 13:01:47