Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Eka taxotere tulossa

Voi kiitos!

Uskon kyllä selviäväni - hoidoista ainakin, muu on korkeamman kädessä :)
Täytyy vain ottaa mahdolliset kuvotukset vähän kuin vatsatauteina.

Johan tässä yhden voimattomuuden kauden leikkauksen jälkeen kävinkin läpi, kun rintaani iski leikkausinfektio. Onteloon alkoi kertyä märkää ja rinnan haava puhkesi, kuume nousi lähelle 39 astetta ja crp kävi pitkällä toisella sadalla. Vajaan viikon olin aivan kanttu vei ja henkisesti otti koville, kun leikkaus sinänsä oli helpottava ja kuitenkin heti sen jälkeen joutui kokemaan rinnan "räjähtämisen" käsiin. Vessan lavuaariin sitä märkäpuuroa tyhjäsin rinnastani, ennenkuin lähdin päivystykseen.. Kaikenlisäksi olin jo neljänä edellisenä päivänä ravannut lääkärissä valittamassa kipua, antibiootit sentään olin saanut, mutta eihän ne tehonneet, kun tulehdus ja märkäerite oli haavan sisällä piilossa. No siitä selvittiin, tosin päivystävän lääkärin sanat "Tälläiset suljetun haavan sisällä olevat infektiot voivat olla suorastaan hengenvaarallisia" eivät juurikaan silloin lohduttaneet..

Mieheni kertoi minulle, että lääkärin puristellessa rintaani mätää purskahteli avonaisesta haavasta ja se aikaansai sellaisen "plörts" äänen.. Olin tokaissut lääkärille siinä pedillä maaten, että:
"Onpa kiva, pierevä rinta...." Oli kuulemma lääkärilläkin käynyt pieni hymynvire kasvoilla..

Itse nauroin jälkikäteen asialle ihan kippurassa, silloin olin kyllä ihan varma että kuolen siihen leikkausinfektioon, ja syöpä on toissijainen sairaus! No siitä selvittiin kuitenkin, viikon ravasin huuhteluttamassa haavaa, ja sinne tungettiin sellaista inhottavaa sorbact-verkkoa. Toimenpide oli aika kivulias. Tulehdus rauhoittui viikossa ja haava jätettiin auki ja paranemaan itsekseen ja umpeutuminen kestikin viitisen viikkoa!

Olihan siinäkin yksi ylimääräinen projekti, mikä normaalisti sujuu omalla painollaan, kun tikit on pois. Joten ei muuta kuin tuulta päin ja litkua suoneen!

Ulkoiltua tulee kyllä päivittäin, siitä pitää huolen saksanpaimenkoirani. Luonnossa liikkuminen onkin minulle paras tapa pitää yllä henkistä hyvinvointiani, ystävien seuran lisäksi :) Valitettavasti tuttavapiiriini ei kuulu yhtäkään rintasyöpäpotilasta, ei nykyistä eikä entistä, mutta onneksi nämä keskustelupalstat tarjoavat siihen ongelmaan apua.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille, lähden tuonne räntäsateeseen vähän kävelemään ja illalla sitten harrastuksen pariin! :)
kevätmieli | 19.3.2007 klo 12:31:54