Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Suru ei lähde pois surematta, suru tarvitsee aikaa
Täältä palstalta löytyy niin paljon samanlaisia kokemuksia, samanlaisia kertomuksia siitä, minkälaista on seurata läheisensä kamppailua syöpää vastaan...en edes ole ehtinyt kaikkea lukemaan, mutta monet tekstit ovat jo tuoneet kyyneleet silmiin.Menetin äitini äskettäin munasarjasyöpään, ja ikävä on kova...tuntuu, että koko ajan koskee yhä enemmän ja on vaikeampaa jatkaa. Vaikka kyllähän sitä viereltä seurasi jo pitkään, kuinka voimat vähenivät, mutta aina yritti pitää toivoa yllä - viimeiseen asti. Lopullinen romahdus tulikin sitten täytenä shokkina. Miten ihminen voi parissa päivässä romahtaa niin alas. Oli niin vaikeaa seurata viereltä äidin kärsimyksiä, olisin halunnut auttaa äitiä enemmän. Mutta en ollut itsekään tarpeeksi voimakas.
Äitin henkinen voimakkuus viimeisinä aikoina sen sijaan yllätti täysin. En ymmärrä, miten äiti jaksoi taistella, vaikka oli niin rankkaa. Ja kaikkein rankinta kuitenkin varmasti oli äidillä. Luopuminen läheisistä oli äidille se kaikkein pahin juttu..
Kuoleman hyväksyminen on niin vaikeaa. Tiedän, että äiti on poissa, mutta tarvitsisin häntä vielä niin paljon...ymmärrän teidän muidenkin tuntemukset siitä, että tämä tuntuu niin väärältä! Ei kukaan voi odottaa vastaavaa omalle kohdalleen..ei voi ymmärtää, miksi niin tapahtuu. Mikseivät hoidot voineet tehota? Miksi mikään ei auttanut? Miksi ihmisen täytyy kärsiä niin paljon?
Olen itse 21-vuotias, ja on niin paljon asioita, joita olisin vielä halunnut kokea äidin kanssa. On niin paljon asioita, joissa olisin vielä tarvinnut äitiä. Täytyy toki olla kiitollinen jokaisesta hetkestä, joka meillä oli yhdessä. Monella ei ole niinkään paljon.
Haluan toivottaa kaikille läheisensä menettäneille voimia jaksaa, ja kaikille läheisensä kamppailua seuraavalle myös voimia! Tekstissäni ei varmaan ole päätä eikä häntää, piti vaan viimein saada jotain kirjoitettua. Toivottavasti taas pian pääsen lukemaan teidän muiden kokemuksia ja kenties kirjoittamaan lisää..
- Re: Suru ei lähde pois surematta, suru tarvitsee aikaaAurinko paistaa
- Kiitos teilleanie
- Re: Kiitos teillepeppi-76
- Re: Kiitos teilleapila
- Re: Kiitos teillePäivi
- Re: Suru ei lähde pois surematta, suru tarvitsee aikaaviolet