Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Suru ei lähde pois surematta, suru tarvitsee aikaa

Jaksamisia Sinulle ja kevään auringon tuomaa energiaa.
Surun käsitteleminen vie aikaa. Aseta oma hyvinvointisi etusijalle, ja älä ajattele työnantajaa. Paranemisesi vie niin kauan kuin asia vaatii. Älä sano itseäsi irti, jälkeenpäin se voi harmittaa.
Oma isäni kuoli yllättäen -98, ja ensimmäiset 3 kuukautta olin täysin toimintakyvytön. Uudestaan elämässä kiinni olin vasta vuoden kuluttua. Vielä tänäkin päivänä aikuisena tyttösenä, silloin tällöin kaivan kaapin uumenista isän vanhan lompakon, ja tuoksuttelen sitä. Siinä on vieläkin 9 vuoden jälkeen isän ihana tuoksu.
Surun läpikäymiseen ei mielestäni tarvitse masennuslääkkeitä, vain ainostaan aikaa. Mutta surun ei saa antaa kääntyä masennukseksi. Itse keskivaikean masennuksen kokeneena, voin sanoa lääkityksen aiheuttaneen minulle vain turtuneen olon, ja hälläväliajatuksia.
Se on vain niin, että joku päivä huomaa uudestaan että aurinko paistaa, ja seuraavana päivänä se paistaa vielä kirkkaammin.
Anna siis itsellesi lupa olla heikko, ja odota rauhassa auringon saapumista. Kyllä se sieltä jo pilkistää kirjoituksesi perusteella.
Auringon valoa ja kevään odotusta!
p.s. Itse olin 28v. isän kuollessa, ja lääkäri kirjoitti kaiken kaikkiaan sen 3kk sairauslomaa. Ymmärsi hyvin tilanteen.
Aurinko paistaa | 7.4.2007 klo 09:17:38