Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Suru ei lähde pois surematta, suru tarvitsee aikaa

Hei, kiitos kun jaoit kokemuksesi!Minulla on vähän samankaltainen tilanne, jonka ratkaisin jäämällä hoitovapaalle. Ja olen surutta passittanut lapset isänsä kanssa mökille ja opettelemalla opetellut olemaan ja lepäämään. Tänään ensimmäistä kertaa olin koko päivän tekemättä muita kotitöitä tai juttuja paitsi sängyn petauksen vaikka olin yksin koko päivän. Tekeminen on helppo ja nopea tapa saada ajatukset muualle, mutta tekemättäkin pitäisi opetella olemaan.

Tuo masennusnappien käyttö taikalääkkeenä on ikävää, ja mun äitiäni esimerkiksi loukkasi syvästi se, että ensimmäiseksi tarjotaan masennuslääkettä kun isä kuoli ja kaikki me oltiin ihan shokissa, äiti eniten. Tottakai ihmistä masentaa se kun läheinen kuolee, ja tottakai elämä on raskasta!Ei se kuitenkaan heti ole sairaus jos on jonkin aikaa kuoleman kohdatessa poissa tolaltaan. Suru tarvitsee aikaa, ja ihmelääkettä siihen ei ole, siinä olen täysin samaa mieltä kanssasi.

Mä olen kans kaupungilla töissä ja tiedän tunteen siitä, kun sairastaa ja sijaisia ei saa..Mutta ensimmäisiä asioita, joita opettelin isäni kuoleman jälkeen viime kesänä on se,että kaikesta ei tarvitse kantaa huolta tai välittää mitä muut sanovat!Nyt opettelen tätä toista asiaa, lepäämistä.

Auttaisiko, jos keskustelisit esimiehesi kanssa tilanteesta ja menisit ensin vaikka työterveyshoitajalle ja sitten vasta lääkäriin, tai tukihenkilön kanssa lääkäriin?Uupumus diagnoosina ei viikossa parane ainakaa näin maallikkojärjellä. Lääkärit ovat kitsaita myöntämään pitkiä lomia, koska työhön paluu on kuulemma aina hankalampaa mitä pitemmästä sairaslomasta on kyse. Mennään tavallaan ääripäästä toiseen ajattelematta ihmisen yksilöllistä tilannetta.

Toivottavasti löydät ratkaisun joka helpottaa. Mene viikon päästä uudelleen, ja kerro että et ole työkuntoinen, useimmat diagnoosit kuitenkin perustuvat ihmisen sunjektiiviseen kokemukseen. Ei ole sinun vikasi että sijaisia ei saa, eikä sinun tarvitse kantaa huolta sairaslomalla kuin itsestäsi/lapsista. Tsemppiä!

katie | 9.4.2007 klo 20:44:09