Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Kokemuksia Terho-kodista
Hei Surusyksy, Kukkaveera, Kristiina ja muut ystävät,Minulla ei ole kokemuksia Terhokodista, vaikka Olaville oli tarjottu mahdollisuutta, johon hän ei suostunut ilmeisesti koska kielsi sairautensa lopullisuuden. Kun hoitaja kertoi minulle Terhokodin mahdollisuudesta, katsoin vain häntä itsekään tajuamatta mitä se merkitsi. Olavi halusi jäädä Herttoniemen sairaalaan, missä hän sitten kuoli vuosi sitten tänä yönä 22.7. klo 1.50 yksin, onneksi kuumeen ja kipulääkityksen aiheuttamassa aiheuttamassa unessa. Ystävät, onko teidän joukossanne ketään, jolla olisi kokemusta samasta: surra ja sääliä ihmistä, jota kohtaan ei oikeastaan ole enää tunteita? Olimmehan Olavin kanssa eronneet melkein kolme vuotta aikaisemmin. Olavi joutui kuolemaan yksin, kuten hän ilmeisesti halusikin, ei ketään säälimässä tai surkuttelemassa, ei edes omat lapset, jotka hän oli vielä edellisenä päivänä miltei käskenyt pois sairasvuoteensa ääreltä, pois näkemästä isää kipeänä ja kykenemättömänä paranemaan ja tulemaan kotiin vaikka rullatuolissa kuten hän oli vielä pari viikkoa aikaisemmin luvannut lapsille...
Jälkeenpäin 13v tyttäreni sanoi että hän olisi halunnut olla isänsä kanssa kuoleman hetkellä, en tiedä olisiko ollut viisasta niin nuorelle lapselle.
Olin kertonut edellisenä iltana lapsille, että isä ei enää tule kotiin, pojat eivät vieläkään ymmärtäneet mistä oli kysymys, kysyivät yksinkertaisesti: onko isä sitten loppuikänsä sairaalassa. Minun oli pakko sanoa, että isän loppuelämä päättyy ehkä tänään. Vielä nytkin suruuni liittyy katkeruus ja viha: miksi Olavi jätti kertomisen minulle, miksi minun täytyi se tehdä? Pojat itkivät itsensä uneen, tyttäreni taisteli itkun ja päänsäryn kanssa kunnes nukahti. Ja sitten aamulla jo kuuden jälkeen herätin heidät suruviestillä: heidän isänsä oli kuollut, sairaalasta soitettiin yöllä, Olavi kuoli klo 1.50. Veimme lapset katsomaan isäänsä sairaalan kappeliin. Olen kiitollinen Herttoniemen sairaalan osaston 2 henkilökunnalle siitä hienotunteisuudesta, miten he järjestivät lapsilleni mahdollisuuden tavata isänsa poisnukkuneena, kauniisti laitettuna...
Siitä perjantaista tuli meidän perheen pitkäperjantai, te kaikki jotka olette joutuneet aloittamaan välittömästi toimenpiteet, jotka joudutaan tekemään läheisen kuoltua, tiedätte mitä muutakin se tarkoittaa kuin suremista. Ei siinä suremiselle paljon jäänyt aikaa.
Laitoin illalla ikkunalle Olavin kuvan ja kynttilän, sytytämme sen aamulla. Kun kysyin tyttäreltä miten hän haluaisi että muistamme isää, hän sanoi: ajattelemalla häntä. Mielestäni se oli hyvä idea, mitä muutakaan voimme. Vietämme tavallisen lauantaipäivän, ehkä menemme uimarannalle, ehkä retkelle. Iloitsen terveydestäni ja ihanista lapsistani ja tästä päivästä, joka minulle on annettu.
Kiitos teille kaikille ystäville, jotka tämän vuodatuksen jaksoitte lukea! Tiedän, miltä teidän rakkaittenne kuoleman vuosipäivinä tuntuu.
Voimahalit kaikille!
- Kokemuksia Terho-kodistaKristiina
- Re: Kokemuksia Terho-kodistaOmainen
- Re: Kokemuksia Terho-kodistayksin jäin
- Re: Kokemuksia Terho-kodistasurusilmä
- Re: Kokemuksia Terho-kodistaKristiina
- Re: Kokemuksia Terho-kodistaharmitalvi
- Re: Kokemuksia Terho-kodistaKatinka
- Re: Kokemuksia Terho-kodistasurusyksy
- Re: Kokemuksia Terho-kodistakukkaveera
- Re: Kokemuksia Terho-kodistatuulapirkko
- Re: Kokemuksia Terho-kodistaAurinko
- Re: Kokemuksia Terho-kodistatuulapirkko
- Re: Kokemuksia Terho-kodistaAurinko
- Re: Kokemuksia Terho-kodistaelämä on
- Re: Kokemuksia Terho-kodistaKristiina
- Re: Kokemuksia Terho-kodistaOmainen
- Re: Kokemuksia Terho-kodistaMimilla
- Re: Kokemuksia Terho-kodistavaimoke
- Re: Kokemuksia Terho-kodistatiina46