Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Kokemuksia Terho-kodista
Jarmo sairasti viisi viikkoa haimasyöpää(olihan se syöpä ollut olemassa jo ties kuinka pitkään,mutta todettiin silloin)
Viimeisen elinviikkonsa Jarmo vietti Terho-kodissa.
Olin lukenut Terhosta paljon jo ennen Jarmon sairastumista.
Ajattelin sen olevan "Maanpäällinen paratiisi".Kodinomainen paikka jossa ollaan erikoistuttu saattohoitopotilaan "hoitoon".
Muistan sen syyskuisen päivän -05,kun eilisen.
Lähdin Jarmon mukaan syöpäklinikalle "tukihenkilönä"kuulemaan,
minkäläisia hoitoja aloitetaan.Niin luulimme.Miten väärässä oltiinkaan.
Vastaanotolla lääkäri sanoi,että syöpä on niin levinnyt ettei mitään hoitoja voida antaa.Hän kirjoittaa lähetteen Terhoon.Jarmo ei varmasti siinä shokissa edes tiennyt mikä tämä paikka oikein on.Lääkäri puhui hyvin selkeästi siitä,että tilanne on äärimmäisen vakava.Kertoi suoraan,että elinaikaa ei ole montaa viikkoa.Jarmo eli tuon käynnin jälkeen 1,5 viikkoa.
Oli muutaman päivän syöpäklinikalla,ja sitten paikka "vapautui"Terhosta.Olin Jarmolle puhunut kuinka suuri onni häntä on kohdannut kun pääsee sinne hoitoon.Oikein hehkutin sitä.
Onni?????????Ihmiselle joka odottaa kuolevansa pian.
Sen viikon aikana näin YHDEN kerran Jarmon luona hoitajan.Hakemassa syömätöntä ruokalautasta pois.Siinä kaikki.En siellä tosin ollut Jarmon luona 24 h(josta kannan todella suurta syyllisyyttä),mutta Jarmon luona paljon kävi sukulaisia.Mikä tietenkin oli selvää,niin moni halusi jättää jäähyväiset.Siihenkin kiinnitin huomiota,ettei Jarmonlla olla juomista pöydällä ollenkaan.Ei kannnua jossa olisi ollut edes vettä.Syöpäklinikalla annettiin monenlaista juomaa.Oli sellasta syöpäsairaislle tarkoitettua energiajuomaa monenmakuista ja aina kannu täynnä juomista.Lääkkeitä annettiin kipuihin.Tippa oli myös.
Terhossa Jarmo ei saanut tarpeeksi kipulääkkeitä.Öisin käveli sitä piikkiä pyytämään "respasta",kun kivut oli niin kovat.Ei ollut kipupumppua,vaikka puhutaan että Terhossa annetaan oireiden mukaista hoitoa.Missä se oli?Siellä kunnioitetaan potilaan toiveita.Mitähän ne toiveet oli Jarmon kohdalla?
Jarmolla pää pelasi loppuun asti,pystyi liikkumaan kokoajan.
Jarmon oli aluksi 2-hengen huoneessa.Naapuri pedissä oli mies,jolla oli valtavat tuskat ja kivulias kuolinkamppailu.
Jarmo ei pystynyt siinä vieressä kuuntelemaan,vaan oli yleisissä tiloissa.Varmaan mielessä oli,millainen se oma lähtö tulisi olemaan.Miksei tälläisessä tapauksessa tarjottu jotain toista petipaikkaa Jarmolle.Vaikka hän oli "hyvässä"kunnossa moniin muihin nähden siellä.Olisi mielellään varmasti lepäillyt omassa rauhassa.Mulle tuli siitä paikasta fiilis,että Jarmon annettiin olla rauhassa henkilökunnan taholta ihan kirjaimellisesti.Jarmo ei varmasti vaivannut henkilökuntaa siellä.
Jotenkin vaan on sellainen tunne,että sitä haluaa purkaa johonkin kongreettiseen tätä vihaa ja katkeruutta.
Eihän sitä sellaisessa harhakuvitelmassa elänyt,että Jarmo paranee Terhossa ja tulee takaisin kotiin.Paikka on "Kuoleman esikartano".Sitä tosiseikkaa ei mikään voi muuttaa.Jarmon viimeisistä päivistä olisi toivonut,että olisi jäänyt hyvä mieli.Ei jäänyt.
Mutta niinkuin olen aikaisemmin kirjoittanut,toivottavasti Jarmolle itselleen jäi.Se on tärkeintä.
Kuolemaan Terhossa suhtaudutaan hyvin arkipäiväisesti.Sitähän se on siellä.Jokapäiväinen tapahtuma.
Mutta ei kuolevalle,eikä hänen läheisilleen.
Kuolema on luonnollinen tapahtuma tässä ihmisen elinkaaressa,
sen voi järjellä ajatella.Mutta aina on vaikeaa luopua omasta rakkaasta ihmisestä.
Vaikka olen koittanut ajatella,että onneksi Jarmo pääsi pois niin nopeasti,eikä joutunut kärsimään pitempään.Järjellä ajatellen niinhän se on.Mutta sydän sanoo muuta.
Eikä ne "tilannetiedot"siinä läheisen kuolinvuoteen vierellä helpotu henkilökunnan hymyllä ja lauseillä;"Nyt ei mene enään pitkään...kohta hän kuolee!",sitä tietoa muutaman kerran käytiin kertomassa.
Tämä on minun kokemukseni Terhosta.Mielipiteeni.
Tuntuu,että muilla joiden läheinen on ollut Terhossa kokemukset on olleet hyvät ja läheisen ajasta siellä on jääneet hyvät muistot.
Tässä vaan odottelen,että tämä suru muuttaisi muotoaan,kun on kulunut kohta 9 kk Jarmon kuolemasta.
Mutta suru ja ikävä pitää tiukasti otteessaan.Ei ole mennyt päivääkään ettenkö olisi itkenyt.Niin monenlaisia muistoja on tullut mieleen.Mietin vuotta takaperin kun ei syövästä tiedetty mitään.
Niin nopeasti kaikki muuttuu.
Jaksamista ja voimia kaikille sururyhmän sivuilla kävijöille.
Kristiina
- Kokemuksia Terho-kodistaKristiina
- Re: Kokemuksia Terho-kodistaOmainen
- Re: Kokemuksia Terho-kodistayksin jäin
- Re: Kokemuksia Terho-kodistasurusilmä
- Re: Kokemuksia Terho-kodistaKristiina
- Re: Kokemuksia Terho-kodistaharmitalvi
- Re: Kokemuksia Terho-kodistaKatinka
- Re: Kokemuksia Terho-kodistasurusyksy
- Re: Kokemuksia Terho-kodistakukkaveera
- Re: Kokemuksia Terho-kodistatuulapirkko
- Re: Kokemuksia Terho-kodistaAurinko
- Re: Kokemuksia Terho-kodistatuulapirkko
- Re: Kokemuksia Terho-kodistaAurinko
- Re: Kokemuksia Terho-kodistaelämä on
- Re: Kokemuksia Terho-kodistaKristiina
- Re: Kokemuksia Terho-kodistaOmainen
- Re: Kokemuksia Terho-kodistaMimilla
- Re: Kokemuksia Terho-kodistavaimoke
- Re: Kokemuksia Terho-kodistatiina46