Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Kokemuksia Terho-kodista

En osaa ottaa kantaa teidän muiden kokemuksiin, mutta minulla on pelkästään hyvää sanottavaa Terhokodista.

37-vuotias vaimoni, joka kuoli tänä kesänä aivosyöpään, sai ihmisarvoisen ja hienon saattohoidon. Me lähiomaiset olimme hänen vuoteen vierellä noin 12-15 tuntia vuorokaudessa. Soitimme hänelle rauhallista musiikkia, katsoimme yhdessä televisiota, juttelimme ja pidimme häntä kädestä kiinni. Kerroimme, että rakastamme häntä.

Puhuimme ja rohkaisimme häntä kohtaamaan kuoleman, joka oli hänelle vapautus. Sielu pääsi rauhaa ja jatkamaan matkaa vaikean sairauden jälkeen. Olisi ollut itsekästä pitää häntä täällä maan päällä niin vaikeassa taudissa. Olimme kaikki läsnä viimeisessä hetkessä, joka sekin oli niin kaunis kuin kuolema voi olla.

Sovimme heti alussa lähiomaisten kanssa, että emme rasita häntä omalla surulla ja peloilla. Saattohoitajien tulisi asettaa potilas etusijalla sekä olla levollinen ja rauhallinen. Tämä vaatii henkistä voimaa.

Terhokodin hoitajat auttoivat ja hoitivat vaimoani hyvin ja sydämellisesti. Kivut pystyttiin pitämään aika lailla poissa.

Kävin myös 2-vuotiaan poikani kanssa usein tapaamassa kuolevaa vaimoani. Kohtaamiset olivat hyvin raskaita, mutta hänelle oli tärkeää nähdä poikaansa loppuun asti. Vakuutin vaimolleni, että hoidan pojan hyvin ja meillä ei ole mitään hätään. Kerroin, että kohtaamme kaikki vielä uudestaan, kun maanpäällinen tarkoituksemme on täytetty.

Suren vaimoni menetystä paljon. Suurenkin surun keskellä muistan, että vaimoni on nyt päässyt rauhaan ja hänellä on hyvä olla. Se lohduttaa paljon.

Maallinen elämämme on vain lyhyt vierailu - kuin tuulen henkäys taivaalla. Sielumme on ajaton. Kuolema ei ole sattumaa.

Aurinko | 22.7.2006 klo 20:10:48