Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Kokemuksia Terho-kodista

Koska olen itse kokenut mieheni kohdalla saman sairauden jaan
ajatuksiani Terhokodista mielelläni koska minulla ei ole
kyseisestä saattokodista muuta kuin hyviä muistoja ja lämpimiä
ajatuksia henkilökunnasta joka osasi työnsä todella hyvvin.

Viime vuonna 2005 heti juhannuksen jälkeen saimme tietää 58 v.
mieheni sairastavan haimasyöpää joka oli levinnyt niin pitkälle
että hoitona oli ainoastaan kivun lievitys ja voin todella
sanoa että tuo sairausaika oli enemmän kuin painajainen itse
sairaus oli todella runteleva ja kivulias erittäin vaikea
johon kuului nopea laihtuminen, pahoinvointi ja erittäin
vaikea masennus ja ahdistus. joka kosketti koko perhettä.
Kotona hän oli kuitenkin elokuun loppuun asti ainoastaan puhelimitse annettiin neuvoja kipulääkityksistä mitään muuta apua ei ollut saatavilla koska
olihan lomakausi parhaimmillaan kun saimme tiedon sairaudesta
niin ei tämä julkinen terveydenhoito näyttänyt mitenkään hyvältä tässä tilanteessa. Viisi viikkoa kului ennenkuin
pääsimme sairauden toteamisen jälkeen lääkäriin Syöpäklinikalle ja silloin olikin jo kiire sappitiehyeen avaamiseen joka oli tukkeutunut nähtävästi syövän leviämisen takia. Mieheni kunto oli todella romahtanut tänä aikana
ja niinpä hänet siirrettiin Jorviin terveyskeskusosastolle odottamaan kuolemaansa,mutta oltuaan muutaman vuorokauden
kyseisessä laitoksessa niin tilanne ryöstäytyi käsistä eli
lääkitys oli ihan pielessä ja potilas tuskainen ja levoton
ja hänet sidottiin sänkyyn vöillä kiinni. Toisin sanoen
lääkäri ei osannut antaa oikeanlaista lääkitysta potilaalle
ja voin vain todeta että tilanne oli kammottava ja jätti
mieleeni ikuisen painajaisen. Ja tämän epätoivosen hoidon
seurauksena vaadin tilanteeseen muutosta välittömästi ja
sen seurauksena nähtävästi hänet siirrettiin Terhokotiin.

JA sanoisin että ensimmäisen kerran koko sairauden
aikana minulle tuli tunne että joku todella välittää ja hoitaa miestäni ja oma mielialani tuli rauhallisemmaksi.
Minulle jäi erittäin kauniit ja levolliset muistot Terhokodista
Mielestäni he osasivat sillä rauhallisuudellaan ja ammatti-
taidollaan tehdä potilaan olon niin hyväksi kuin mahdollista
kivunlievitys saatiin kohdalleen vuorokaudessa ja
hän oli huomattavasti levollisempi siellä ollessaan kuin Jorvissa.
Puolitoista viikkoa hän ehti olla Terhokodissa ja nukkui rauhallisesti pieni hymy kasvoillaan, joten vaikka en missään
nimessä olisi halunnut luopua miehestäni niin tämä syöpä oli
niin vaikea ja tuskallinen sairaus että uskon että hänellä on nyt hyvä olla.
Ikäväni on pohjaton koska kaiken tämän jälkeen menetin vielä poikani 2 vuorokautta mieheni kuoleman jälkeen hän menehtyi
sydänkohtaukseen aivan yllättäen. Joten voisin sanoa että
elämä on joskus kohtuuton ja pienessä hetkessä voi kaikki
muuttua mutta päivä kerrallaan eteenpäin on jaksettava vaan.
Toivon voimia sinullekin.


surusilmä | 26.6.2006 klo 11:39:37