Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

En pysty edes itkemään

Mieheni kuolemasta on pian kaksi viikkoa. Eilen kävin katsomassa häntä viimeisen kerran ja saattamassa kappeliin, jossa hänet huomenna siunataan. En pystynyt edes itkemään… Suru kaivaa kyllä sisimmässä niin että kipeää tekee, mutta en saa sitä ulos. Ihan kuin mieli ei olisi vieläkään hyväksynyt sitä, että hän on lopullisesti poissa. Siksi halusin nähdä arkunkin vielä viimeisen kerran avoimena, että saisin itseni uskomaan asian todeksi.

Tiedän monen toivovan tässä tilanteessa, että kestäisi hautajaiset jotenkin kasassa. Itse toivon eniten, että pystyisin edes siellä itkemään... Että saisin tätä tuskaa jotenkin purettua. Lupasin kyllä miehelleni, että selviydyn - etten jää yksin kotiin hänen kuoltuaan, vaan suremisen ohella jatkan myös elämistä. Nyt tuntuu, että mieli on ottanut lupauksen liiankin tosissaan ja suorastaan estää suremasta. Vai iskeekö se suurin suru kimppuun vasta, kun hautajaiset ja muut on ohi?
Bee | 18.7.2007 klo 09:55:52