Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Odottavan aika on tooodella pitkä

Minulla on aivokasvain, gradus II gliooma, joka reilun kahden vuoden hiljaiselon jälkeen alkoi ilmoitella itsestään epilepsiaoirein tämän vuoden helmikuussa ja magneetissa löydettiin hidasta kasvua kesäkuussa otetuissa kuvissa. Elokuussa otetuissa kuvissa ei onneksi näkynyt mitään selvää uutta muutosta!

Kasvain löydettiin lokakuussa 2003 ja ensishokin jälkeen olen pärjännyt syöpädiagnoosin kanssa melkolailla ongelmitta sekä fyysisellä että psyykkisellä puolella ja ollut töissäkin lähes koko ajan.

Tämä kevät ja kesä on kuitenkin pistänyt minullakin pääkopan koville, johtuen jatkuvasta odottelusta. Ensin odottelin 4 kk oikeaa diagnoosia epämääräiseen pyörtyilyoireistooni. Maaliskuun magneetissa ei näkynyt muutoksia ja oikeaan diagnoosiin ei päästy, vaaan syyksi epäiltiin niska-pää oireyhtymää. Ilmeisesti tästä syystä eräs kotipaikkakuntani lääkäri kotiutti minut pikapikaa sairaalan ensiavusta kommentoituaan oireiluani sanoen että "tiedäthän sinä, että nämä 2-luokan glioomat ovat yleensä sivulöydöksiä"!

Oma syöpälääkärini vahvisti kesäkuussa vihdoin diagnoosiksi epilepsian, kun hän kuunteli tarkasti kertomustani kevään oireilustani. Minulla oli jo aiemmin määrätty epilepsialääkitys, jota sitten alettiin nostaa oireiden kuriin saamiseksi.

Oireilu palasi aina noin parin viikon välein ja taas annosta nostettiin. Lopulta sain ison kohtauksen ja minulle aloitettiin yhdistelmälääkitys heinäkuun lopussa. Nyt tätäkin lääkeyhdistelmää on nostettu noin parin viikon välein ja olen todella kyllästynyt ensin odottelemaan, että suurempi lääkitys alkaisi vaikuttaa vain todetakseni, että taas joudutaan annosta nostamaan, kun oireet palaavat.

Eilen sain sentään n. kuukauden odottelun jälkeen iloiset uutiset viimeisestä magneetista mutta hoidon osalta jäädään odottelemaan epilepsialääkityksen tasaantumista ja jollei tämä yhdistelmä poista oireita, niin edessä on uusi magneetti ja sitten sytostaatit.

Tänään tuli kutsu EEG:hen 14.9 ja neurologille 26.9. Juuri kun eilen huokaisin odottelun taas olevan hetkeksi ohi (lääkitystäkin kun oli nostettu viimeksi tiistaina). Vaikka seurantakutsu sinällään on ihana asia, niin masennuin aamulla taas edessä olevasta odottelusta hetkeksi niin, että itkeä tirautin. Onneksi kissani sai juuri silloin aamuhepulin ja pillittäminen jäi, kun aloin huutaa kurkku suorana elävälle ohjukselleni. ;)

Onko kellään samanlaisia kokemuksia epilepsialääkityksen osalta? Miten jaksatte pitkät odotusajat tutkimuksiin ja varsinkin tulosten odottelun? Itselläni epilepsialääkitys aiheuttaa niin voimakasta väsymystä ja muuta "pikkukivaa", että minulle on kirjoitettu sairaslomaa vuoden loppuun asti. Olisin mielelläni töissä, mutta pakko on myöntää, että kukaan työnantaja ei oikeasti tarvitse tällaista zombieta työpaikalla!

hipsurouva | 25.8.2006 klo 15:19:53