Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Odottavan aika on tooodella pitkä

Hei pippuri/hipsurouva!

Minulla on myös II glioma. Minut leikattiin 05 kesäkuu ja sen jälk. epilepsia lääkitys. Lääkityksen kanssa on ollut ongelmia. Nyt menee 900 mg päivässä trileptalia ja kohtauksia tulee siitä huolimatta välillä. Kohtaukset ovat nyt lisääntyneet, kun olen alkanut urheilemaan säännöllisesti. Sekä yöllisiä kohtaus tuntemuksia, jalan nykimistä ym. on. Lääkkeen pitoisuus verestä on katsottu, on ollut alakantissa, mutta kuitenkin rajojen sisällä, joten määrää ei ole toistaiseksi nostettu. En edes usko, että kestän suurempaa annostusta, koska nykyinen määrä jo haittaa hieman. Abydania on myös testattu, mutta sain siitä aika hyvät päiväkännit, joten nappulat lensi saman tien pois. :)
Minkä vuoksi pippuri sait sytostaatit, sinullako ei saatu kaikkia näkyvää kasvaimesta pois?

Seuranta lähestyy pian ja luulen että lääkkeen hiominen paikalleen on edessä. En vain oikein jaksais tällä hetkellä olla koekaniini, muutenkin on ollut aika vaikeaa tämän sairastumisen kanssa. Masennusta pukkaa ajoittain, välillä on päiviä etten haluais nousta sängystä ja välillä olen tosi reipas ja aikaansaava. Masennus on tietyllä tavalla "pitkittynyt surureaktio" sellaisen itselle tärkeän asian menetykselle, minkä merkitystä ei helpolla itse huomaa. Minulle on sanottu, että masennusl. lisää kouristus kohtauksen riskiä, joten niitä ei miel. alotettais?? Käytättekö? Kannattaa kuitenkin muistaa, että masennus oireita kannattaa tarkkailla ja ottaa nekin vakavasti. Pitkittynyt masennus on jo sinänsä vakava sairaus ja vaatii sille tarkoitettua hoitoa.

Tällä hetkellä en tiedä mitään kauheampaa kuin tulosten odottelu. Aina n. 2 vko ennen mangneetti kuvausta minulla alkaa toiminnot hidastua, iskee lamaannus ja siinä tilassa oon MIR:iin asti. Sen jälk. selittelen itselleni, et kuvat ovat otettu ja ovat mitä ovat eikä niitä voi miksikään muuttaa, tuli mitä tuli. Siinä tilassa sitä sitten roikkuu lääkäri käyntiin asti ja vaikka kaikki onkin aina ollut hyvin, niin toipuminen tilasta vie sen 2 vkoo taas. Tähän asti olen käynyt seurannoissa n. 0,5v välein. Kaikkein vaikein minun on ollut hyväksyä tämä epätietoisuus, kun kukaan ei pysty sanomaan varmasti mitään kuten ennusteet jne. Toivotan teille jaksamista ja kuullaan!
paris | 20.9.2006 klo 13:31:11