Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Miesten syövät

Re: keuhkosyöpä

Peltirumpu, Pipat, Kaiku, Susanne

Olen ollut poissa koneen lähettyviltä ja pääsin vasta nyt lukemaan kuulumisia. Ja viestit olivat jotain ihan muuta kuin olisin toivonut. Rankkoja, tuskallisia uutisia. Olen niin kovin pahoillani ja surullinen. Kyyneleet tulevat silmiin, vaikka emme olekaan tuttuja. Niin läheltä tämä keuhkosyövän kanssa kamppailu liippaa.

Äidilläni tilanne toistaiseksi ennallaan. Olin viikonlopun kotona hänen luonaan. Äiti nukkuu todella paljon ja sytojen jälkeen maha on välillä kipeä. Kasvot olivat ihan turvoksissa kortisonista, mutta hiukset ovat alkaneet uudelleen kasvaa. Äiti naureskeli tulevansa siilitukalla ristiäisiin. Hän ei halua puhua syövästä, vaikka minulle puhuminen olisi niin tärkeää. Nytkin yritti laittaa ruokaa ja seurustella, vaikka hiki virtasi ja hänestä näki, että hän on tosi väsynyt. Täytyy nostaa hattua ja sanoa, että sinnikäs hän ainakin on.

Meillä syömisen kanssa asiat eivät vielä ole noin huonolla mallilla kuin teillä. Äiti syö ihan normaalia lämmintä ruokaa, vaikka liha ei oikein tunnu maistuvan. Ja leipä maistuu myös. Annokset ovat kuitenkin pienempiä. Nyt syö paljon appelsiineja, tummia viinirypäleitä ja punajuurimehua. Hemoglobiini oli tässä viime viikolla kuitenkin hyvin alhaalla ja lääkäri puhui jo verensiirrosta, ellei Hb ala nousta. Ilmeisesti on nyt noussut. Tänään äidillä on jälleen sytopäivä. Se tietää sitä, että seuraava viikko on jälleen pahempi kuin taukoviikko.

Itse olen viljellyt noita toivon rippeitä alusta saakka, vaikka ennuste oli mikä oli. Välillä usko ihmeisiin on ihan lopussa ja jäljelle jää vain tuska, ahditus ja pelko. Nyt kun alan olla oman raskauden kanssa viimeisillä viikoilla enkä muutenkaan saa nukuttua, ajatukset pyörivät syövässä ja kuolemassa turhan usein. Huomaan rukoilevani Jumalalta ihmettä, vaikka en ennen ole ollut mitenkään erityisen uskonnollinen ihminen.

Lämpöisiä haleja, voimaa ja uskoa parempaan huomiseen teille kaikille. Vaikka elämä onkin niin kovin epäoikeudenmukaista.
tyttönen | 2.4.2007 klo 13:22:03