Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: 30v ja kohdun poisto syövän takia
Kiitos kaima vastauksesta.Ikävä kuulla, että joku muu on ollut tässä vastaavanlaisessa tilanteessa, mutta lohduttavaa etten ole ainoa nuori joka tämän joutuu kokemaan.
Elämäni on ollut yhtä vuoristorataa pidemmän aikaa.
01.04.2011 sairastuin munuaiskerästulehdukseen ja sain hoidoksi kortisonia, jota jouduin syömään yli vuoden. Kesäkuussa pääsin kortisonista eroon, mutta vielä on kasapäin muita vahvoja lääkkeitä.
Tätä vuotta on varjostanut läheisten menetyksiä ja rakkaan ihmisen pitkä aikainen vakava sairastuminen. Minulle hyvin rakas ihminen sai aivoverenvuodon tammikuussa ja vasta hiljattain saimme tietää, että
hänen loppu elämänsä menee laitoshoidossa. Oma sairastuminen tähän kohdunkaulan syöpään on kuin piste iin päälle ja tuntuu, ettei loan heittäminen niskaan lopu koskaan.
Tietysti pitäisi olla onnellinen, että syöpä on luokkaa 1B1 eli paikallinen ja munasarjat säästyvät näillä näkymin ja ainoastaan kohtu poistetaan tähystyksellisesti robotilla tammikuun alussa, mutta jotenkin ei vaan pysty tajuamaan että kaiken tämän päälle tulee vielä syöpäkin ja lapsia ei voi tulevaisuudessa tullakaan.
Ymmärrän täysin mitä sanoit adoptiolapsista. Kuulen vaan korvissani sukulaisten puheet siitä, että "kyllä tekin sitten ymmärrätte kun saatte omia lapsia". Noh omia lapsia ei ole tulossa. Adoptio ei ole
todellakaan sama asia, enkä tällä hetkellä näe meitä adoptiolapsen hankkijoina.
Olo on kuin pikku pupulla, jos laitan pääni pensaaseen niin kukaan ei näe minua ja mitään pahaa ei voi enää sattua. Totuus on kuitenkin, että syöpä on todettu ja asia pitäisi käsitellä. En vain tiedä tällä hetkellä miten. Mielialat menee ylös ja alas, niin kovaa vauhtia etten itsekään pysy perässä. Miten ihmeessä tämmöistä asiaa voi alkaa käsittelemään ja miten sen voi hyväksyä? Nämä ovat ne asiat jotka pyörivät näin alkuvaiheessa vain päässäni. Niin pahalta,
kuin ajatus tuntuukin, niin tyhmässä mielessäni on myös käynyt jo ajatus, että mitä jos tämä ei riitä puolisolleni että minut saadaan kuntoon. Mitä jos omat lapset ovat hänelle niin tärkeitä vaikka myöhemmässä elämän vaiheessa, että ei pystykään jatkamaan avioliittoa kanssani. Tietysti ymmärrän itsekin, että
pirujen maalaaminen seinälle on hyvin typerää ja tiedän että puolisoni rakastaa minua yli kaiken, mutta elämän haluat voivat muuttua. Näin kävi äidilleni 20 avioliittovuoden jälkeen isäpuoleni kanssa.
Minunhan pitäisi tällä hetkellä olla vain iloinen, että syöpä on todettu niin aikaisessa vaiheessa, että elämäni jatkuu, mutta
silti en pysty iloitsemaan siitä. Leikkaus todennäköisesti riittää minulle hoidoksi, mutta varmistus tulee patologilta leikkauksen jälkeen, että joudunko kemohoitoihin.
Ajatuksissa vaan pyörii, jos en hyväksy tätä enkä käsittele tätä, niin syöpä ei voi olla totta.
- Re: 30v ja kohdun poisto syövän takiailtsu
- Re: leikkaus ensi viikollaSiiseli
- Re: leikkaus ensi viikollakesä-09