Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Kiitos Liljalle ja Karhuttarelle!

Hei Tyrni

Kynnet kasvavat takaisin kyllä varmasti, ja paino... ruokahalun houkuttelemiseen kaikki keinot paitsi sokeri ovat Sinulle nyt sallittuja. Hoidot alkavat kohta olla sinulla jo ns. puolivälissä, mutta kuitenkaan en näe ns. voitonriemua missään. Päin vastoin, olet pelästynyt jostakin, ja mieleni tekeekin kysyä, onko Sinulla jokin painava syy pelätä, ettet ehtisi ajoissa avun piiriin?

Silloin kun olin vielä sytokuurilla, jouduin heti ensimmäisestä kierroksesta sisätautien osastolle. Se ei ollut mikään romahdusmainen putous, vaan aivan hivuttamalla olin niin sairas, etteivät he päästäneetkään minua enää päivystyksestä kotiin, vaan ottivat sairaalaan antibioottitippaan. Ja silloin kun tälle reissulleni lähdin, olin tietenkin yksin kotona, ja jo päiväkaudet kärsinyt 37,5:n molemmin puolin sahaavasta kuumeesta.

Yksi vaikeista asioista syöpäsairauden aikana on suostua toisten avun varaan. Ei oikein uskalla myöntää itselleen, kuinka sairas sitä onkaan. Toisaalta likimainkaan kaikki pahimmat kauhukuvat eivät toteudu, enkä minäkään ole sairastunut leukemiaan, vaikka tätini sekundaariseen leukemiaan joskus kuolikin. Tietysti pelkäsin, ja pelkään vieläkin, mitä yllätyksiä diagnoosi seuraamuksineen tuo tullessaan, mutta siihenkin tottuu, ettei huolehtiminen omasta terveydestä lakkaa ennen kuin vasta kuolinvuoteella. Ja sitä ennen pitäisi ehtiä elääkin ja kasvattaa lapset.

Minulle ei tullut huonoa omaatuntoa siitä, että olin hoitojen takia sairaslomalla, koska oikeasti: en olisi jaksanut käydä hoidoissa, toipua niistä ja tehdä samalla työtä ja hoitaa lapsia. Meillä on jokaisella oma elämäntilanne, niin että ei parane niin kauheasti huolestua, jos ei pysty ihan samaan kuin naapuri. Jokaisella on myös erilainen sosiaalinen verkosto, niin että joku voi aiheellisestikin pelätä yksinäisyyttä tämä sairaus elämänkumppaninaan.

Oli miten oli, kaikenlaisten sivuoireiden jälkeen olen tässä, terveenä ja taas työelämässä. Kärsivällisyydellä, rakkaudella ja joskus vihallakin on noustu pohjamudista, joten jos Sinulla on tänään hyvä päivä, niin ota siitä ilo ja hyöty vaikka pieninkin askelin irti. Toisia samanlaisia, uusia ja parempiakin päiviä on vielä tulossa, kunhan vain uskot niihin. Luottamus ei tule hetkessä, mutta palaa kuitenkin.

T. Karhutar




Karhutar | 27.7.2009 klo 11:01:27