Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Äiti, vilkuta minulle

Voi tötty, lämmin osanottoni.

Myös minä olen välillä luonut päässäni kaikenlaisia ilmiöitä..äidin kuolinpäivänä, mikäli oikein muistan tuon päivän, avasin kotini ulko-oven ja pysähdyin siihen hengittämään ulkoilmaa. Joku pikkulintu lennähti juuri visertäen ohitseni vastapäisen puun oksalle. Siihen se jäi laulamaan hetkeksi, ja tuli semmoinen olo, että "äiti, tulitko lohduttamaan minua?". Lintu jäi niin oudolla tavalla viereeni, ei pelännyt ja pyrähtänyt pois, vaan lauloi.

Minulla ei ole mahdollisuutta käydä haudalla kovin usein, mutta olen löytänyt muita tapoja olla äidin lähellä..muita tapoja muistaa äitiä. Iltaisin sytytän aina kynttilän äidin kuvan viereen.

Äiti on ensimmäinen ihminen, jonka olen nähnyt kuolleena...se oli niin outoa, miten rauhaisalta hän näyttikään. Kuin kuori olisi vain ollut jäljellä - ihmisen sisimälle, sielulle, täytyy olla joku paikka minne se irtautuu. Täytyy uskoa siihen.
violet | 4.10.2007 klo 23:13:08