Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Äiti, vilkuta minulle
Ensiviikon lauantaina äitini kuolemasta 3 kk.En minäkään tajua,enkä hyväksy tapahtumaa.Joka päivä käydessäni haudalla kysyn miten tämä on mahdollista,onko tämä totta,MIKSI.Minä mietin koko sairausaikaa joka oli niin lyhyt(vajaa 2kk)ja että MIKSI näin piti käydä.En ymmärrä,enkä jaksa tätä hirveää tyhjyyttä muutenkaan.Olen aivan onneton vieläkin,itken jokapäivä katkerasti, pyytäen äitiä tulemaan takaisin.
Olen niin vihainen ihmisille jotka sanovat että äidilläsi on nyt hyvä olla,olen kysynyt että kuka on tullut sanomaan että siellä on hyvä olla.Ja missä siellä? Millä lailla on "sieltä" on ilmoitettu millaista siellä on.Ei ole tullut minulle ainakaan minkäänlaista postia että "siellä" on hyvä olla.Olen varma että jos olis mahdollista niin Rakas Äitini tulisi takaisin kun näkee miten minulla,tyttärellä, on paha olla,äiti ottaisi tuttuun turvalliseen syliinsä ja lohduttaisi minua.
Minä kahlaan kuin paksussa umpihangessa,eteenpäin en pääse.Tieni on niin kivikkoinen,kompastelen joka askeleella,polveni,sieluni ovat vereslihalla.Siivet ovat murtuneet,lentämäänkään en pääse,edes helpommin kulkemaan.Kuinka kauan jaksan tätä hirveää tuskaa ja ikävää joka ei anna merkkiäkään että helpottaisi.Merkkiä?Se että sanotaan että minun pitäisi hyväksyä tapahtuma niin älkää pitäkö minua ihan hulluna että minä hyväksyisin kuoleman.Olen vasta jokin aika päässyt shokkivaiheesta ja nyt elän suruaikaa,joka on raskasta koska tämä suruaika kulkee mukanani 24h/vrk,7 päivää/viikko.
- Re: Äiti, vilkuta minullenina
- Re: Äiti, vilkuta minullemariamaria
- Re: Äiti, vilkuta minulleEnkelintytär
- Re: Äiti, vilkuta minulleEnkelintytär
- Re: Äiti, vilkuta minulleviimeinen syksy