Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Äiti, vilkuta minulle
Sepä se, kun tietäis, että nyt on äidillä hyvä. Kuolema näytti armolliselta ja helpotukselta,mutta minäkin luulen, että äiti tulisi takaisin, jos näkisi meidät kaikki tällaisina.Kaikkien kysymysten ja surunkin keskellä mulla on tunne, etten ehi surra tarpeeksi. Elämä on niin kiireistä. - Eikö ole hullua: ELÄMÄ on niin kiireistä, että kuolemallekaan ei tunnu löytyvän aikaa. Ehkäpä tämä on vain pakenemista. Suru on niin raskas kantaa.
Minäkin kuuntelen muiden äitijuttuja ja hymistelen mielessäni: teillä on vielä äiti. Te ette tiedä, miten autioksi maailma muuttuu, kun äiti lähtee pois!
Lohduttaa kun teillä vastanneilla sattuu vielä olemaan juuri tuo 3kk takana tätä surua. Tietää, että joku muukin jossain murehtii.
- Re: Äiti, vilkuta minullemariamaria
- Re: Äiti, vilkuta minulleMaama
- Re: Äiti, vilkuta minulleEnkelintytär
- Re: Äiti, vilkuta minulleEnkelintytär
- Re: Äiti, vilkuta minulleviimeinen syksy