Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Äiti, vilkuta minulle
Vaikka joiltain ystäviltäni on kuollut joko äiti tai isä taikka molemmat niin silti jokaisella suru on oma.Jokainen sen kokee erilailla.Ei kahta samanlaista surua olekkaan.Joku kestää sen helpommin joku taasen suree vahvemmin,rankemmin.Minä kuulun tuohon jolle äitini kuolema oli rankka koettelemus josta ei pääse yli millään.Elämä on todellakin tyhjää,autiota ilman äitiä.Minäkin olen kateellinen ihmisille joilla on vielä vanhemmat elossa.Miksi minulta on otettu molemmat? Minulla kun ei muutenkaan ole täällä muita kuin lapseni.
Minä suren valtavasti äitiäni,minulla on aikaa.Joku voi nyt sanoa että hanki elämään muuta niin ei ole aikaa suremiseen mutta minulla on tähän oikeus.Ja jos en surisi nyt, niin se seuraisi minua kuitenkin,kenties vuosien päähän.Minulta meni äidin mukana paljon muutakin kuin "vain" äiti,meni ystävä,tukipilari ja muutakin.
Onneksi suru on sallittua.Se on jopa välttämätöntä.Siihen tarvitsemme paljon aikaa käsitellä menetystämme ja siihen liittyviä tunteitamme.Tunteita ei ole aina helppo kohdata,ne sisältävät kapinointia,katkeruutta,voimattomuutta ja vihaa.Tunteet saattavat olla niin sekavia ja ristiriitaisia että olo tuntuu rikkonaiselta ja osaamattomalta.Me surevat olemme hyvin herkkiä haavoittumaan ja kuulemaan sellaistakin jota toinen ei tarkoita loukkaukseksi mutta me koemme sen niin.Mutta meillä vaan on "tuntosarvet" niin valppaina vielä.
Antakaa meille anteeksi jos loukkaannumme sanoistanne joita tarkoitatte hyvällä mutta me olemme vaan niin herkkiä haavoittuvia vielä,meillä on haavat auki.
Meidän pelto on vielä jäässä,routa ei ole päässyt vielä tulemaan.Ystävämme,antakaa meille anteeksi mutta antakaa meille myös aikaa.Me emme nyt usko parempaan,olemme niin väsyneitä,surullisia mutta jospa meille on varattu omat enkelimme jotka pitävät meistä huolta,vaikeinakin päivinä.
- Re: Äiti, vilkuta minullemariamaria
- Re: Äiti, vilkuta minullenina
- Re: Äiti, vilkuta minulleEnkelintytär
- Re: Äiti, vilkuta minulleEnkelintytär
- Re: Äiti, vilkuta minulleviimeinen syksy