Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Äiti, vilkuta minulle

Minulla on ihan samanlaisia ajatuksia kuin sinulla, Maama. Oman äitini kuolemasta on vähän pidempään kuin sinun äitisi, mutta en voi käsittää, että siitä on mennyt jo useampi kuukausi...

Voi kun vain saisi tietää varmuudella, että äidin on nyt hyvä olla. "Olisi helpompi olla jos tietäisi", niinpä. Toisaalta haluan kovasti uskoa siihen, että äidin nyt tosiaan on paljon parempi - niin hän ainakin itse uskoi...joten siihen minäkin haluan uskoa. Ja tiedän, että kivut ovat ohi, se on helpottavaa. Haluaisin silti vain tietää.

Minulla on kyllä viime aikoina pyörinyt ajatuksissa ennen kaikkea se, että tarvitsen äitiä täällä. Olen myös todella surullinen sen takia, että äidillä jäi elämä niin kesken. Juuri nyt on niin vaikeaa monin tavoin, että toivoisin vain äidin olevan täällä.

Rutistus myös teille muille.
violet | 30.9.2007 klo 23:47:10