Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Millaiset olivat viimeiset päivät? Entä lähtö?

Äiti antoi viimein periksi 7 kuukauden taistelun jälkeen. Viime päivät menivät vuoteessa tuskaisena pyöriessä. Mikään asento ei ollut hyvä. Kipu oli ajoittain kovaa, mutta kipulääkitystä annettiin onneksi hyvin usein, tarpeen mukaan. Rauhoittavaa lääkettä äiti sai myös usein, omasta pyynnöstään. Välillä oli kyllä hyvin vaikea ymmärtää, mitä äiti halusi. Puhe oli epäselvää, yksittäisiä sanoja.
Lähdimme veljeni kanssa viimeisenä iltana myöhään kotiin hetkeksi levähtämään. Aamuyöllä puhelimen soidessa olin varma, että äiti oli joutunut lähtemään yksin. Ammattitaitoinen hoitaja soitti ilmoittaakseen, että äidin tila oli jälleen huonontunut. Itse olin illalla ajatellut, että seuraava askel olisi jo kuolema. Kiitollisena soitosta saimme istua äidin vierellä loppuun saakka. Äiti hengitti pinnallisesti. Hengitys oli vaikeaa ja vain kasvojen ilmeestä näki, milloin tarvittiin kipulääkettä. Aamulla äiti avasi vielä kerran silmänsä. Katseen kohdistaminen oli vaikeaa, mutta hän katsoi vielä minua ja veljeäni silmiin. Pidimme häntä kädestä loppuun saakka. Viimeiseen asti hän yritti pitää silmiä auki, pysyä täällä. Äiti ei olisi halunnut lähteä. Viimein hän painoi silmät kiinni ja luovutti.Nyt äidillä ei ole kipuja, nyt äidin on hyvä olla. Ja tiedän, että hän istuu pilven reunalla hymyillen. On hän jo käynyt meitä katsomassakin =)
Itku tulee välillä, mutta olen varmaan vielä shokissa. En ole vielä sisäistänyt tilannetta. Äiti on poissa. Ja nyt pitäisi alkaa hoitaa käytännönasioita. 7 kuukautta olen elänyt vain äidille. Istunut vieressä aina kun voin. Nyt on niin tyhjä tunne. Nyt olisi aikaa itselle...mutta nyt haluaisin olla äidin kanssa.
tötty | 23.9.2007 klo 12:10:25