Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Millaiset olivat viimeiset päivät? Entä lähtö?
Minun äitini kuoli 4 kk sitten munasarjasyöpään, jota hän ehti sairastaa yli 5 vuotta. Viimeiset 3 kk kävin hoitamassa häntä kotona. Viimeiset 3 päivää äitini oli saattohoitokodissa, jossa olin hänen luonaan yötä päivää. Minäkin pidin häntä kädestä loppuun saakka. Vaikka oman äidin elämän päättymisen näkeminen ja kokeminen oli raskasta, olen onnellinen siitä, että minulla oli siihen mahdollisuus. Vaikka äitini oli lähdön hetkellä jonkinlaisessa horroksessa, ehkä hän kuitenkin tunsi minut lähellään, ainakin toivon niin.Minäkin elin viimeiset 3 kk vain äidille, koska ajattelin tuolloin, että äidin aika on nyt ja minulla on aikaa sitten joskus myöhemmin, kun äitiä ei enää ole. Rakkaan ja läheisen ihmisen elämän hiipumisen seuraaminen tulee olemaan varmaan elämäni raskain, mutta samalla myös rakkain tehtävä, enkä päivääkään antaisi pois.
Pari kuukautta kului niin, etten oikeastaan käsittänyt, mitä oli tapahtunut. Äidin kuolema tuntui epätodelliselta.
Nyt kun aikaa on kulunut 4 kk käsitän pikkuhiljaa mitä olen menettänyt. Menetykseni suuruutta ja sen vaikutusta loppuelämääni en vielä pysty täysin ymmärtämään. Sen käsitteleminen tulee viemään paljon aikaa.
On tyhjä olo, elämästä puuttuu ja tulee aina puuttumaan paljon sellaista, mitä siihen aikaisemmin kuului. Pitää opetella elämään muuttunutta elämää. Suru tulee olemaan aina osa elämääni, se ei katoa mihinkään. Uskon, että ajan myötä surun lohduttomuus, kipu, tuska ja kärsimys kuitenkin lievittyvät. Tällä hetkellä läsnä on kuitenkin vielä ääretön ja syvä kaipaus ja ikävä, paljon kyyneleitä ja tuskallisen rakkaita muistoja ihanasta äidistäni, joka ei enää luokseni palaa milloinkaan.
- Re: Millaiset olivat viimeiset päivät? Entä lähtö?Enkelintytär