Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Millaiset olivat viimeiset päivät? Entä lähtö?

Olin äitini luona viimeiset kaksi viikkoa melkein tauotta.Hoitajat ymmärsivät äitini tilanteen ja huolen, miten paljon hän meistä kahdesta tyttärestään huolehti, miten pärjäisimme hänen jälkeensä
Myös isäni on kuollut joten halusin viettää kaiken aikani äitini vierellä.
Äiti kuoli eräänä lauantaina puoliltaöin. Tiesin siskoni kanssa, että lähtö ei ollut enää kaukana. Viimeiset viikot Äiti sai voimakasta kipulääkitystä, mutta kykeni silti puhumaan asioistaan. Hän tiesi kuolevansa, ja kertoikin ettei hän pelkää sitä. Hän sanoi toivovansa että minä ja siskoni jatkamme elämää ja hankimme paljon lapsia, äitini unelmoi aina lapsenlapsista.
Hän sanoi minulle etten itkisi. Kun kuolinpäivän aamu valkeni kömmin äidin viereen ja rutistin häntä. Viimeisenä päivänä soitimme äidille toivomaansa klassista musiikkia ja puhuimme, vaikkei äiti oli enää tajuissain vain ajoittain. Istuimme äidin huoneessa ja puristimme häntä kädestä, uskon että hän kuuli mitä puhuimme vaikkei vastannutkaan. Olin äitini vieressä viimeiseen asti, hän avasi vielä kerran silmänsä ja lähti. Itku tuli vasta siinä kun tajusin että äidin rintakehä ei enää nouse. Puristin hervottomana hänen kättään kunnes yövuoron hoitaja tuli huoneeseen ja halasi minua ja siskoani. Keskellä yötä lähdin osastolta kotiin, en muista itse paluumatkasta yhtään mitään.
Yumiya | 18.8.2007 klo 12:29:04