Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Millaiset olivat viimeiset päivät? Entä lähtö?

Hei Maama,

Otan osaa syvään suruusi.

Olin kesäkuussa paikalla kun isäni kuoli maksasyöpään. Ikävä ja tuska ovat yhä jokapäiväisiä vieraitani. Mutta isistä jäi todella kaunis muisto. Erityisen kiitollinen olen Jumalalle, että isin ei tarvinut lähteä yksin vaan saimme etuoikeuden olla hänen kanssaan kolme kuukautta ja myös viimeiset hetket.

Edellisenä yönä isin tajunnantaso laski ja hän äänteli kummasti. Hän oli saanut syöpäkipuihin morfiinia edellisenä iltana, mutta ilmeisesti se annos ei ollut riittävä. Olimme yön siskoni kanssa vuorotellen hänen vierellään. Hän onneksi nukkui myös, mutta heräili jatkuvasti. Pidin kiinni hänen kädestään ja sanoin, että ei tarvi pelätä mitään.Hänellä oli aamulla kipuja, mutta hän sai sitten vielä morfiinia aamupäivällä. Kun lähdön hetki lähestyi, luimme Raamattua hänelle ääneen. En tiedä ymmärsikö hän siitä mitään, mutta hoitajat sanoivat, että hän pystyy yhä kuulemaan teitä, vaikkei pystykään enää kommunikoimaan.

Minusta isin lähtö oli kaunis. Rakastamme häntä valtavasti ja saimme olla hänen ympärillään pitämässä kädestä kiinni. Olen onnellinen, että sain olla paikalla!

Onneksi nykypäivänä on niin tehokkaat lääkkeet, että kivuista ei kenenkään tarvitse kärsiä! Voit luottaa siihen, että Jumala on pitänyt äidistäsi huolta, koska Hän rakastaa kaikkia ihmisiä. Meidän ymmärrys, taidot ja voimat ovat rajalliset, mutta hän rakastaa rakkaitamme enemmän kuin me voisimme ikinä heitä rakastaa...

Toivon sinulle lohdutusta kauniista muistoista, voimia arjen keskelle ja auringonpaisteen pilkahdusta pilvien raosta! Elämä on suuri ihme.

Halaus,
ISIÄ IKÄVÄ

Ikävä isiä | 4.10.2007 klo 12:21:29